Liian monen aikuisen naisen kohdalla kukaan ei ole tunnistanut nuoruudessa tapahtunutta seksuaaliväkivaltaa, vaikka hän on saattanut asioida monissa terveydenhuollon palveluissa vuosien aikana. Nuori itse ei useinkaan tunnista varsinkaan seurustelu- tai tapailusuhteissa tapahtunutta seksuaaliväkivaltaa, koska hän on kulttuurista omaksunut asenteita, että naisten tehtävänä on miellyttää miehiä ja miehisen katseen kohteena oleminen on sisäistynyt jokapäiväisessä arjessa. Se on osana sosiaalisen kanssakäymisen kudelmaa, se tulee piilevinä normeina ja asenteina jatkuvalla syötöllä mainoksissa, tavassa, jolla eri sukupuolista puhutaan, arjen käytännöissä, pornoteollisuuden kuvastosta puhumattakaan.
Tämä seksististen asenteiden ja normien taustamelu elää yhteiskunnassamme ja vaikuttaa myös ammattilaisiin tahdoimmepa tai emme. Se voi osaltaan selittää, miksi nuoruusikäisten tyttöjen ja myös ei-cissukupuolisen identifioituvien ihmisten kokemaa seksuaaliväkivaltaa ei tunnisteta. Nuoria kohtaavien ja nuorten kanssa työtä tekevien on tärkeää tunnistaa omia asenteita, uskomuksia ja osattava katsoa vääristyneiden yhteiskunnallisten normien läpi. Näiden samojen asenteiden vaikutuspiirissä elävä nuori tarvitsee nähdyksi tulemista tilanteissa, joissa nuoren seksuaalista itsemäärämisoikeutta loukataan tai on loukattu.
Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan 15-24-vuotiailla nuorilla naisilla on keskimäärin yli kolminkertainen riski joutua seksuaaliväkivallan kohteeksi verrattuna samanikäisiin miehiin. Naisiin kohdistuva seksuaaliväkivalta on todella yleistä. Naisista seksuaaliväkivaltaa on kokenut 43 % elämänsä aikana Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 202 -tutkimuksen mukaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista nuorista 70 % on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi eri tutkimusten mukaan (Kannisto & Kiuru, 2023).
Teini-ikäisten ja nuorten aikuisten ikäryhmissä naisilla on merkittävästi enemmän psykiatrisen erikoissairaanhoidon vuodeosaston hoitojaksoja kuin miehillä THL:n tilastotutkimuksen mukaan. Nuorilla 13-17-vuotiailla tyttöjä hoidetaan psykiatrian sairaaloissa yli nelin kertainen määrä kuin samanikäisiä poikia. 18-24-vuotiaiden kohdalla ero on kaventunut, mutta siinäkin ikäryhmässä nuoria naisia on sairaalahoidossa noin kolmannes enemmän kuin nuoria miehiä. Psykiatrisen avohoidon osalta naisten osuus on 60 %, miesten 40 %. Tilastossa ei ole huomioitu sukupuolen moninaisuutta. Tilastoista ei voi päätellä syyseurauksia, niiden osoittamiseen tarvittaisiin tieteellisesti luotettavia pitkittäistutkimusasetelmia. Näitä tilastoja lukiessa herää kuitenkin kysymyksiä.
Jään pohtimaan mikä merkitys on nuoruusikäisten tyttöjen ja sukupuoleltaan moninaisten tunnistamattomilla seksuaaliväkivaltakokemuksilla nuoruusikäisten tyttöjen ja ei-binärisesti sukupuolen kokevien psyykkisen oireilun taustalla? Seksuaaliväkivallan tunnistamisen ja kriisityön/traumasensitiivisen hoidon vahvistaminen nuorten parissa työtä tekevien ja mielenterveystyön ammattilaisten keskuudessa on välttämätöntä auttaaksemme nuoriamme voimaan paremmin. Lasten ja nuorten seksuaalikasvatus, jossa kasvatusta antava ammattilainen tunnistaa vallitsevan kulttuurimme normit ja vääristyneet uskomukset sekä tukee nuoria itseä ja toista kunnioittavaan seksuaaliterveyteen, on entistä ajankohtaisempaa. Tähän kasvatustyöhön tarvitsemme kaikkia aikuisia, niin naisia, miehiä kuin sukupuoltaan moninaisia, meistä aivan jokaista.
Toivon, että tulevaisuudessa kohtaisin vastaanotolla enemmän nuoria aikuisia naisia, jotka kriisin kohdatessa voisivat kertoa saaneensa nuoruusikäisinä hyvää itsemäärämisoikeuteen ja nautintoon tukevaa seksuaalikastatusta ja joilla on varhaisessa nuoruudessaan hyviä seksuaalisia kokeiluja turvallisissa suhteissa. Ja jos heille oli nuoruusiässä tehty seksuaaliväkivaltaa, he saivat siihen asiamukaista traumasensitiivistä kriisihoitoa ja oikeudellista apua. Aikuisuudessa tehty seksuaaliväkivalta on kriisi, johon näillä naisilla on tarve saada edelleenkin apua. Siitä toipuminen tapahtuu nopeammin, kun kriisi on tämän hetken kriisi, eikä sitä taakoita teinivuosien tunnistamattomiksi jääneet seksuaaliväkivaltatraumat.
Taina Repo, psykologi, kriisityöntekijä, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
VIITTEET:
Kannisto, N. & Kiuru, E. (2023) Seksuaaliväkivalta nuoruusiässä. Teoksessa Seksuaaliväkivaltatyön perusteet. Toim. Bildjuschkin. THL Teema 36/2023
Tyttöjä ja naisia on psykiatrisessa hoidossa eniten masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden vuoksi – pojilla painottuvat lapsuusiän häiriöt – THL
Kolttola, I.A, Näsi, M. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2021: Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Sosiaalitieteiden tohtoriohjelma.