Tukinaisen arjessa kohtaamme myös päihteiden käytöllä oireilevia asiakkaita, pääosin nuoria naisia. Heidän elämäntarinoissaan väkivalta on usein kiertynyt osaksi arkea jo varhain. Seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö on häirinnyt turvallista kasvua ja kehitystä. Kokemukset, joista ei ole voinut kertoa kenellekään tai joille ei ole löytynyt kuulijaa, ovat ajaneet asiakkaan turvautumaan päihteisiin.
Hannu Jouhkin tuoreen väitöskirjan mukaan eskapismi eli todellisuuspakoisuus on keskeinen motiivi riippuvuuskäyttäytymiselle. Yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevien kohdalla kyse ei kuitenkaan ole arjen tylsyyden ylittämisestä vaan sietämättömän kivun lieventämisestä. Addiktioihin erikoistunut kanadalainen lääkäri Gabor Maté esittääkin: “The question is not why the addiction, but why the pain.”
Vaikka keskiluokkaisen, työssä käyvän ja perheellisen viinin tissuttelu voi riistäytyä käsistä ja tuottaa terveydellisiä sekä sosiaalisia ongelmia, on syrjäytyneiden ongelmakäyttäjien kohdalla kysymys erilaisesta problematiikasta. Tästä kirjoittaa tutkija sosiologi Keiju Vihreäsalo: ” He kertovat huostaanotoista, väsyneistä äideistä, isistä, jotka eivät osanneet olla isiä, lastensuojelulaitosten arjesta, aikuisista, joiden kanssa opettelivat pistämään, toisista, jotka hyväksikäyttivät ja vetivät mukaan ”alamaailmoihin”, terveydenhoidon ammattilaisista, jotka katsoivat toisaalle, kouluarjesta, jonne he eivät kuuluneet. Kuulumisen neuvotteluissa he olivat jääneet marginaaleihin jo varhain.” Vihreäsalo tarkastelee artikkelissaan nuoria ja äärimmäistä marginalisoitumista koskettavasti ja pysäyttävällä tavalla.
Päihteiden käyttö tuottaa huomattavia yhteiskunnallisia kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä. Suomalainen psykiatria ja päihdehoito eivät riittävästi tunnista psyykkisten haavojen yhteyttä päihteiden käytön taustalla, mikä syventää erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ahdinkoa. Tätä kuvaa erään asiakkaan kokemus: ”Kun mä sitten menin sinne (päihdekuntoutukseen), mä jouduin istumaan ryhmässä, jossa oli mua vanhempia miehiä. En mä siellä voinut kertoa, että mua hyväksikäytettiin lapsena ja siitä kaikesta mitä mulle oli tehty.”
Yhteiskunnallisessa keskustelussa tarvitaan moniäänisyyttä. Ne, jotka eivät pidä kovaa ääntä itsestään, tarvitsevat hiljaisten äänien esiin nostajia. Piritorilla ei pohdita sitä, mikä viini tänä perjantaina valitaan raskaan työviikon rentouttajaksi. Kysymys on pikemminkin seuraavien tuntien eloonjäämiskamppailusta.
Johanna Linner Matikka
Johtava kriisityöntekijä