Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö on voinut jatkua useita vuosia ennen sen ilmituloa. Tämä kävi ilmi yhdenvertaisuusvaltuutetun lapsiin kohdistunutta ihmiskauppaa käsitelleestä selvityksestä. Selvityksessä käytettiin aineistona lapsiin kohdistuvasta ihmiskaupasta käräjä- ja hovioikeuksissa annettuja tuomioita vuosilta 2012–2024. Tuomioaineisto edustaa jäävuoden huippua, koska vain pieni osa lapsiin kohdistuvasta hyväksikäytöstä tulee ilmi. Kaikki poliisille ilmoitetut tapaukset eivät myöskään johda syytteen nostamiseen.
Vain hieman yli puolet syytteistä menestyi
Selvitysaineisto muodostui 35 törkeästä ihmiskaupasta tai ihmiskaupasta nostetusta syytteestä, jossa rikoksen kohteena oli alaikäinen. Syytteen kokonaan hylkääviä tuomioita oli 16, mikä tekee syytteiden hylkäysprosentiksi 46. Luku on huomattavan korkea, koska rikoslakirikoksista hylätään keskimäärin vain noin 5 prosenttia syytteistä. Korkea hylkäysprosentti oli yllättävä tutkimustulos, koska lasten rikosoikeudellista suojaa on pyritty laajentamaan siten, että lapsen kohdalla ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistö täytyy aikuisia helpommin. 19 syytettä johti syyksi lukevaan tuomioon joko ihmiskaupparikoksesta tai toissijaisen syytteen mukaan esimerkiksi parituksesta.
Ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistössä on kriminalisoitu seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkotyö ja muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin saattaminen. Syytteiden mukaan suurimmassa osassa tapauksia oli kysymys nuoreen tyttöön kohdistuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toiseksi eniten syytteissä puhuttiin ihmisarvoa loukkaavista olosuhteista. Kolmantena esiintyi pakkotyö. Selvitys osoitti, että ihmisarvoa loukkaavia olosuhteita ja pakkotyötä oli vaikea näyttää toteen. Kaikkein parhaiten menestyivät seksuaalisesta hyväksikäyttöä koskevat syytteet. Tästä huolimatta tuomareilla ilmeni vaikeuksia tunnistaa seksuaaliväkivallan haavoittavuutta.
Alaikäiset joutuneet ihmiskaupan kontekstissa monenlaisen hyväksikäytön kohteeksi
Selvitysaineistossa oli yhteensä 21 lapsiasianomistajaa ja 24 vastaajaa. Alaikäisten ikä vaihteli vauvoista teini-ikäisiin. Lähes kaikki vastaajat olivat täysi-ikäisiä. Syytteiden mukaan vastaajan ja lapsiasianomistajan välillä vallitsi usein läheinen suhde. Suurimmassa osassa tapauksia oli kyse parisuhteesta tai vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta. Lapset olivat voineet olla usean ihmiskaupparikoksen tunnistaman hyväksikäytön muodon kohteena, kun vastaaja oli esimerkiksi pitänyt heitä ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa ja käyttänyt lapsia myös seksuaalisesti hyväksi. Ihmiskaupparikosta koskevien syytteiden lisäksi lapsiasianomistaja oli voinut joutua myös muiden seksuaali- tai väkivaltarikosten, kuten raiskauksen tai törkeän raiskauksen, kohteeksi. Syytteissä kuvatut rikokset olivat tapahtuneet Suomessa ja kytkentöjä ulkomaille kuvattiin vain vähän.
Kaupallistettua seksuaaliväkivaltaa
Ihmiskaupparikoksessa seksuaalinen hyväksikäyttö voi toteutua kaupallistettuna seksuaaliväkivaltana, jolloin hyväksikäytetty joutuu esimerkiksi myymään seksiä. Selvitysaineistoon kuuluneissa syytteissä oli kyse paitsi kaupallistetusta seksuaaliväkivallasta myös siitä, että vastaaja käytti lasta omia seksuaalisia tarkoituksia varten.
Seksuaaliväkivallassa lapsiasianomistaja oli aina tyttö ja vastaaja oli aikuinen mies. Osasta syytteitä kävi ilmi, että nuori oli joutunut sekä vastaajan että muiden miesten tekemän seksuaaliväkivallan kohteeksi. Syytteissä puhuttiin usein lapsiasianomistajan saattamisesta prostituoiduksi tai muunlaisen kaupallisen hyväksikäytön, kuten pornografisten esitysten kohteeksi. Vastaaja oli tavallisesti hyötynyt uhrista rahallisesti, mutta näin ei ollut kaikissa tapauksissa.
Selvitysaineistossa silmiinpistävää oli seksuaalisen väkivallan vakavuus. Kysymys oli lukuisiin sukupuoliyhteyksiin johtaneista teoista, seksuaalisen hyväksikäytön pitkästä kestosta sekä hyväksikäyttöön sisältyneistä lasta alistavista tai nöyryyttävistä piirteistä. Alaikäinen oli myös voinut joutua fyysisen väkivallan kohteeksi, kun häntä oli esimerkiksi pahoinpidelty toistuvasti. Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön oli voinut osallistua lukuisia miehiä. Joissakin syytteissä puhuttiin useista kymmenistä tai jopa sadoista asiakkaista. Lapsiasianomistajan näkökulmasta yksi kuormitusta lisäävä tekijä voi olla se, että seksuaaliseen väkivaltaan suostuttelu tapahtui usein parisuhteen kontekstissa.
Suostumista ei pitäisi arvioida kaupallistetussa seksuaaliväkivallassa
Ihmiskaupparikoksen täyttymisessä rikoksen uhrin antama suostumus on oikeudellisesti merkityksetön seikka arvioitaessa vastaajan syyllistymistä rikokseen. Ihmiskauppaa pidetään niin vakavana hyväksikäytön muotona, että sen kohteeksi ei voi suostua. Tämä on erityisen selvää, kun rikoksen kohteena on lapsi. Tästä huolimatta selvitysaineistossa oli useita tapauksia, joissa käsiteltiin alaikäisen mahdollista suostumusta hyväksikäyttöönsä.
Suostumus nostettiin esille erityisesti puhuttaessa kaupallistetusta seksuaaliväkivallasta, kun oikeudenkäynnin aikana esitettiin väitteitä, joiden mukaan alaikäinen olisi suostunut ”myymään seksiä”. Tuomioissa oli vaihtelua siinä, miten suostumukseen suhtauduttiin. Osassa tuomioita tuotiin esille, että lapsi olisi ollut aloitteellinen tai suostuvainen kaupallistetussa seksuaaliväkivallassa. Toisissa tuomiossa tuotiin puolestaan hyvin selkeästi esille, että aikuinen kantaa vastuun seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyneistä tilanteista, eikä lapsen mahdolliselle suostumukselle ole annettava oikeudellisesti mitään merkitystä.
Lapsen haavoittuvaa asemaa tuotu esille monipuolisesti
Selvitysaineiston perusteella lapsen haavoittuvaa asemaa oli käsitelty monipuolisesti. Lapsen haavoittuvuus liittyi paitsi hänen alaikäisyyteensä myös esimerkiksi aikaisempiin kuormittaviin elämänkokemuksiin, mielenterveydellisiin ongelmiin ja vaikeisiin kotiolosuhteisiin. Lapsiasianomistajan perustarpeista huolehtiminen saattoi olla aikuisen hyväksikäytöstä syytetyn henkilön varassa, mikä lisäsi lapsen riippuvuutta vastaajasta. Syyttäjät toivat esille lapsen ja hyväksikäyttäjän välisen läheisen, luottamuksellisen tai intiimin suhteen. Erityisesti seksuaalista väkivaltaa koskeneissa tapauksissa nuoren ja aikuisen miehen välillä vallitsi usein parisuhde ja he saattoivat asua yhdessä. Syytteissä viitattiin heidän väliseensä ikäeroon, joka oli osassa tapauksia huomattava.
Lapsiasianomistajan haavoittuvuus liittyi myös esimerkiksi kielitaidottomuuteen, rahattomuuteen, vaikeuksiin huolehtia tai turvata elämän perustarpeita, kuten lämmintä yöpaikkaa. Esimerkiksi sijaishuollosta kadonneiden lasten majoittaminen saattoi olla vastaajan toimien varassa, minkä katsottiin syytteissä puhuvan haavoittuvan aseman puolesta.
Tuomareiden suhtautuminen haavoittuvaan asemaan oli tiukempi kuin syyttäjillä. Tuomareilla oli vaikeuksia tunnistaa erityisesti parisuhteen kontekstissa tapahtunutta vallankäyttöä ja kontrollia. Arvioinnissa ei aina tarkasteltu osapuolten välistä epätasa-arvoista valta-asetelmaa lapsen ja aikuisen välillä, eikä osattu ottaa huomioon, että lapsen oli vaikea vastustaa hyväksikäyttäjän määräysvaltaa ja tahtoa.
Lapsiin kohdistunut hyväksikäyttö on tunnistettava ja siihen on puututtava varhaisessa vaiheessa
Monissa syytteissä lapseen kohdistunut hyväksikäyttö oli kestänyt useita vuosia ennen kuin siihen oli puututtu. Hyväksikäyttäjä on usein lapselle läheinen henkilö, mikä vaikeuttaa hyväksikäytön ilmituloa. Lasten suojeleminen edellyttää määrätietoisia toimia yhteistyössä eri alojen viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Järjestöjen matalan kynnyksen palvelut voivat olla lapselle ja nuorelle yksi tärkeä kanava tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Lapsella on oikeus saada lapsilähtöistä neuvontaa ja tukea. Viranomaisten tehtävänä on vastata ihmiskauppaan tai muihin seksuaali- tai väkivaltarikoksiin syyllistyneiden henkilöiden saattamisesta rikosoikeudelliseen vastuuseen. Rikosprosessi on mahdollista järjestää siten, että lapsen ja nuoren on turvallista osallistua siihen ja esittää sen aikana omat vaatimuksensa.
Lapsella on oikeus väkivallattomaan ja turvalliseen elämään. Alaikäisiin kohdistuvan hyväksikäytön tunnistamisessa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on kehittämisen varaa. Lapsia ja nuoria kohtaavilla ammattilaisilla pitäisi olla käytössään sukupuoli- ja väkivaltasensitiivisiä menetelmiä. Väkivallan tunnistaminen ja puheeksi ottaminen on ensimmäinen askel sille, että lapsi tai nuori pääsee avun ja tuen piiriin.
Heini Kainulainen, erikoistutkija & Anni Valovirta, erityisasiantuntija. Kirjoittajat työskentelevät yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa.
Linkki tutkimukseen Lapsi ihmiskaupan kohteena.