Lataa pdf

Traumatisoitunut uhri tai todistaja saattaa toimia eri tavalla kuin tavallisesti. Oikea tieto psyykkisestä traumasta ja sen vaikutuksista auttaa ymmärtämään traumatisoitunutta henkilöä ja helpottaa työskentelyä hänen kanssaan.

Ketkä voivat traumatisoitua?

Kaikki henkilöt, jotka ovat kokeneet voimakkaan, yllättävän ja kärsimystä tuottavan tilanteen. Joutuminen rikoksen tai onnettomuuden uhriksi tai silminnäkijäksi voi traumatisoida ihmisen.

Mitä traumaattinen kriisi tarkoittaa?

Traumaattinen kriisi on voimakas fyysinen ja psyykkinen stressitila, jonka seurauksena ihminen toimii eri tavalla kuin hän muutoin toimisi.

Toimintakyky

Uhkatilanteessa ihminen toimii vaistonvaraisesti. Autonominen hermosto käynnistää puolustusmekanismit: taistelun tai pakenemisen. Jos uhka on liian suuri, ihminen lamaantuu. Puolustusreaktioiden tarkoituksena on varmistaa hengissä pysyminen, ja niihin ei voi vaikuttaa tahdonalaisesti. Hermosto päättelee silmänräpäyksessä, miten ihmisen on parasta toimia eloonjäämisen kannalta.

Muisti

Tavallisesti asiat tallentuvat muistiin siten, että niistä on mahdollista muodostaa looginen kertomus. Traumaattisessa tilanteessa muistiin tallentuvat kuitenkin hengen säilyttämisen kannalta tärkeät asiat. Niitä on vaikea tavoittaa tietoisesti ja pukea sanoiksi. Traumasta kärsivän henkilön voi olla vaikea muodostaa yhtenäistä kertomusta tapahtuneesta.

Tunteet

Rikoksen uhri tuntee usein syyllisyyttä ja häpeää. Syyllisyydentunne toimii suojana täydelliselle avuttomuuden tunteelle. Uhrin pitäisi hyväksyä ajatus, että hänelle voi tapahtua pahoja asioita, eikä hän voi vaikuttaa niihin.

Ikäkaudet

Traumaattinen kokemus vaikuttaa eri tavoin eri ikäkausina. Erityisesti lapsena tai nuorena koettu hoitamaton trauma voi vaikeuttaa kasvua ja kehitystä monin tavoin.

Yksilöllinen vaikutus

Trauman vaikutukset ovat yksilöllisiä. Yksittäisen trauman vaikutukset ovat erilaisia kuin pitkään jatkuneen traumaattisen tilanteen vaikutukset.

Hannaleena Kuukari, psykoterapeutti, Raiskauskriisikeskus Tukinainen

Heli Heinjoki, kriisi- ja traumapsykoterapeutti (et), YTM, kriisityön kehittämispäällikkö, Raiskauskriisikeskus Tukinainen

Senja-projekti 2009-2011, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana Raha-automaattiyhdistys ry

Lataa pdf

Ohjeita poliisille

1. Selvitä ennen kuulustelun aloittamista, onko kuulustelijan sukupuolella merkitystä uhrille.

2. Suorita kuulustelut ilman aiheetonta viivästystä sen jälkeen, kun rikosilmoitus on tehty.

3. Arvioi, onko kuulustelu suoritettava erityisen suojelun tarpeessa olevien uhrien osalta heille suunnitelluissa tiloissa ja onko saman henkilön syytä suorittaa kaikki uhrin kuulustelut.

4. Arvioi, onko uhrin kuulustelu tallennettava ääni- ja/tai kuvatallenteeseen.

5. Kerro kuulustelun aluksi uhrille, että velvollisuutenasi on toimia puolueettomana tutkijana. Siksi joudut ehkä esittämään epämiellyttäviä kysymyksiä, jotka on pakko selvittää asian hoitamiseksi.

6. Puhuttele uhria puolueettoman kohteliaasti ja ystävällisesti.

7. Varaa asian selvittelyyn riittävästi aikaa, jotta uhri ehtii muodostaa tapahtumasta kokonaisen kertomuksen. Pidä tarvittaessa taukoja.

8. Kerro oikeudesta ilmaiseen oikeudenkäyntiavustajaan ja tukihenkilöön niin selvästi, että uhri varmasti ymmärtää oikeutensa. Anna uhrille esimerkiksi Senjanetti.fi -sivuston ”Jaa ohjeita uhrille” -lehtinen ja/tai Oikeusministeriön ”Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista” -esite, joka on käännetty useille kielille.

9. Kerro uhrille, että kuulustelua voidaan siirtää, jos uhri haluaa kutsua paikalle avustajan, ja se on tutkinnallisista syistä mahdollista. Avustaja on seksuaalirikoksen, lähisuhdeväkivallan, ihmiskaupan, vakavan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuneen rikoksen uhrille maksuton.

10. Kerro, mitä merkitystä uhrin mahdollisesti esittämällä rangaistusvaatimuksella tai vahingonkorvausvaatimuksella on maksuttoman oikeudenkäyntiavustajan saamiselle oikeudenkäyntiin.

11. Ohjaa uhri soittamaan neuvontaa ja tukea antaviin tukipalveluihin. Senjanetti.fi -sivustolta löytyy tietoa alueellisista tukipalveluista.. Pyydä uhrilta yhteystiedot välitettäväksi tukipalveluille. Kerro uhrille, mitä hyötyä tukipalveluista on hänelle.

12. Huomioi, että myös uhrin perheenjäsenillä on oikeus maksuttomiin tukipalveluihin.

13. Ota huomioon traumaattisen kokemuksen vaikutus muistiin ja toimintakykyyn. Anna kaikki tiedot sekä suullisesti että kirjallisesti.

14. Rohkaise uhria, ettei tulevaa oikeudenkäyntiä tarvitse pelätä. Käytettävissä on erityisjärjestelyjä uhrin suojelemiseksi.

15. Muista, että uhrilla on oikeus tukipalveluihin, vaikka asiassa tehtäisiin tutkimatta jättämispäätös.

Ohjeita oikeudenkäyntiin

1. Selvitä ennen oikeudenkäyntiä, toivooko uhri ja/tai hänen perheenjäsenensä erillisjärjestelyjä kuten erillistä odotustilaa.

2. Selvitä, onko tarvetta kuulla uhria vastaajan läsnä olematta, näkösuojan takaa tai videoyhteyden avulla.

3. Esitä kysymykset kunnioittavasti ja ystävällisesti.

4. Varaa uhrin kertomukselle ja oikeudenkäynnille riittävästi aikaa. Huomioi, että kiire ja hoputus aiheuttavat hermostuneen tunnelman oikeudenkäynnissä, mikä vaikeuttaa uhrin kertomista tapahtumista.

5. Ota huomioon traumaattisen kokemuksen vaikutus uhrin muistiin ja toimintakykyyn. Pidä tarvittaessa taukoja.

6. Estä vastaajan puolelta esitetyt epäasialliset kysymykset.

7. Huomioi, että uhrilla on oikeus maksuttomiin tukipalveluihin oikeudenkäynnin aikana ja myös oikeudenkäynnin päätyttyä. Uhrilla on oikeus tukipalveluihin myös silloin, jos asiassa on tehty syyttämättä jättämispäätös tai syyte on hylätty.

Koonnut:

Päivi Vilkki, varatuomari, projektivastaava, Senja-projekti 2009-2011, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana Raha-automaattiyhdistys ry

Muutokset:

Katriina Sorsa, varatuomari, hankekoordinaattori, www.senjanetti.fi – hanke 2017-2018, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana oikeusministeriö

Lataa pdf

Seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen aiheuttaa ihmiselle äärimmäisen haavoittuvuuden kokemuksen. Se vaikuttaa uhrin käsitykseen itsestään, toisista ihmisistä ja maailmasta. Ympäristön reaktiot ja ensimmäiset kontaktit ovat ratkaisevia traumasta toipumisen ja avun hakemisen kannalta.

Uhrille aiheutuviin seurauksiin vaikuttavia tekijöitä

Uhrin ikä ja kehitystaso tapahtuman hetkellä ovat merkittäviä. Seuraukset ovat sitä vakavampia, mitä nuorempi uhri on. Seksuaalirikoksen kohteeksi joutuminen murrosiässä voi myös aiheuttaa erityisen vakavia seurauksia. Lisäksi asiaan vaikuttavat tekijän suhde uhriin ja uhrin elämäntilanne – sekä se, onko uhri kertonut asiasta ja miten siihen on suhtauduttu.

Uhrin tilannetta helpottavia asioita

Uhria auttaa, jos hänellä on mahdollisuus puhua asiasta ja luoda tapahtuneesta eheä kertomus. Asiallisesta hoidosta, oikeasta tiedosta ja rikosilmoituksen tekemisestä on myös apua.

Uhrin tilannetta pahentavia asioita

Uhrin tilannetta pahentavat kuolemanpelon kokeminen tapahtumatilanteessa, tapahtuman salaaminen ja hoitohenkilökunnan välinpitämättömyys. Myös väkivallan tai nöyryytyksen voimakkuus vaikuttaa asiaan.

Miksi uhri ei vastustele tai pakene?

Uhkatilanteessa uhrin hermosto toimii automaattisesti, minkä perusteella hän joko taistelee ja pakenee tai lamaantuu. Tämä toiminta ei ole uhrin itsensä päätettävissä.

Miksi uhri ei hae apua tai tee rikosilmoitusta?

Traumatisoituneen uhrin voi olla vaikea ymmärtää, että tapahtuma on ohi. Mieli ja keho toimivat edelleen niin kuin tilanne jatkuisi. Muistin poikkeava toiminta vaikeuttaa myös kertomista.

Miksi uhri muistaa niin kuin muistaa?

Muistiin ovat tallentuneet ensisijaisesti henkiinjäämisen kannalta tärkeät asiat. Traumamuistot ovat raakamateriaalia, ja siksi niitä on vaikea tavoittaa ja pukea sanoiksi.

Miksi uhri tuntee syyllisyyttä?

Syyllisyyden tunteminen on suoja täydelliselle avuttomuuden tunteelle.

Miksi seksuaalirikoksen uhri voi joutua uhriksi uudelleen?

Jos uhrin hermosto on aikaisemmassa vaaratilanteessa toiminut siten, että uhri on lamaantunut, tämä toiminto voi jäädä päälle. Uudessa samanlaisessa tilanteessa uhrin hermosto toimii samalla tavalla, eikä uhri pysty puolustautumaan. Uhrin voi olla myös vaikea tunnistaa vaaratilanteita.

Hannaleena Kuukari, psykoterapeutti, Raiskauskriisikeskus Tukinainen

Heli Heinjoki, kriisi- ja traumapsykoterapeutti (et), YTM, kriisityön kehittämispäällikkö, Raiskauskriisikeskus Tukinainen

Lataa pdf

Ohjeita poliisille

1. Kerro selkeästi, mitä oikeusprosessin eri vaiheissa tapahtuu. Tämä tieto on erityisen tärkeä seksuaalirikoksen uhrille.

2. Ota huomioon, että uhrilla ei ole useinkaan sanastoa seksuaalirikoksen tapahtumille, mikä vaikeuttaa asiasta kertomista.

3. Selvitä aina seksuaalirikoksen uhrilta, onko häneen kohdistunut väkivallan uhkaa, onko hän lamaantunut tai onko hän joutunut pelkotilaan. Muista, että toteutunut fyysinen väkivalta ei ole seksuaalirikoksen ainoa tunnusmerkki.

4. Pidä mielessä, että kirjoittamisesta voi olla apua, jos uhrin on vaikea muistaa tapahtumia. Tällöin uhria voi kannustaa kirjoittamaan tapahtumista, ja kuulustelua voi jatkaa toisena päivänä.

5. Varaa uhrille mahdollisuus antaa loppulausunto ennen esitutkinnan päättämistä. Tämä antaa hänelle tilaisuuden täsmentää oikeudellisesti merkittäviä asioita.

Ohjeita oikeudenkäyntiin

1. Uhrilla on oikeus salata henkilöllisyytensä ja rajata oikeudenkäynnin julkisuutta. Tiedota siitä kirjallisesti Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 6. ja 15. pykälän mukaisesti.

2. Järjestä käytännön olosuhteet sellaisiksi, että uhrin ei tarvitse kohdata tekijää.

3. Kiinnitä erityistä huomiota kysymysten muotoiluun.

4. Harkitse tarkkaan, millä uhrin taustaan liittyvillä seikoilla on merkitystä seksuaalirikoksen käsittelyssä. Esimerkiksi uhrin aikaisempi seksuaalielämä ei välttämättä liity tapahtuneeseen.

5. Harkitse mahdollisuutta, että uhrin avustaja huolehtii uhrin kertomuksen etenemisestä, jos uhri ei pysty siihen syyttäjän johdolla.

Koonnut:

Päivi Vilkki, varatuomari, projektivastaava, Senja-projekti 2009-2011, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana Raha-automaattiyhdistys ry

Muutokset:

Katriina Sorsa, varatuomari, hankekoordinaattori, www.senjanetti.fi -hanke 2017-2018, rahoittajana oikeusministeriö

Lataa pdf

Lähisuhdeväkivaltaa on fyysisen väkivallan lisäksi myös henkinen väkivalta, kuten alistaminen, kontrollointi,mitätöinti, uhkailu sekä eristäminen ystävistä ja sukulaisista. Tämä kaikki murentaa uhrin itsetuntoa ja voi saada hänet uskomaan, että väkivalta on hänen syytään. Uhrin itsetunnon murentuminen vie hänen voimiaan, jolloin hän ei kykene hakemaan apua ja toimimaan omassa asiassaan.

Kuka voi joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi?

Uhriksi voi joutua kuka tahansa. Lähisuhdeväkivallan uhreja on kaikissa väestöryhmissä. Uhriksi joutuminen ei riipu koulutuksesta tai taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta.

Miten lähisuhdeväkivalta alkaa ja etenee?

Usein lähisuhdeväkivalta alkaa pieninä toiveina ja pyyntöinä, jotka kaventavat uhrin elinpiiriä. Vähitellen mukaan tulee henkistä väkivaltaa. Väkivalta laajenee vähäisemmästä fyysisestä väkivallasta aina vain voimakkaampaan.

Miksi väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen on vaikeaa?

Väkivalta ei ole aina läsnä, ja sen eteneminen on vaiheittaista. Jännityksen kasvu, pahoinpitelyt ja anteeksipyytämiset vuorottelevat ja toistuvat. Kun väkivaltaa ei välillä ole, uhri uskoo tekijän muuttuvan. Irtautumista vaikeuttavat myös pelko lähtemisen aiheuttamasta väkivallasta, huoli lasten huoltajuuden menettämisestä, taloudellinen riippuvuus väkivallan tekijästä ja väkivallan murtama itsetunto ja kyky tehdä päätöksiä. Väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen on usein hidas prosessi.

Milloin irtautuminen tapahtuu?

Käännekohdaksi muodostuu jokin tapahtuma tai asia. Se voi olla tavallista pahempi pahoinpitely tai lapsesta herännyt huoli. Tällöin uhrin rajat tulevat vastaan ja hän havahtuu siihen, että muutos on välttämätön. Ulkopuolisen on tällöin tärkeää ymmärtää, että myös väkivaltaisen suhteen jälkeinen eroprosessi sisältää luopumista ja surua.

Irtautumisen jälkeen

Lähisuhdeväkivallan tekijän läsnäolo voi vaikuttaa uhriin lamaannuttavasti myös suhteen loppumisen jälkeen. Tämä tulee näkyviin esimerkiksi, kun keskustellaan lasten huoltajuudesta tai omaisuuden jakamisesta.

Auli Ojuri, tutkija-kehittäjä, YTT, Ensi- ja turvakotien liitto ry

Sari Laaksonen, kehitysjohtaja, Ensi- ja turvakotien liitto ry

Lähteitä:

– Ota väkivalta puheeksi -muistilista (STM:n julkaisuja 2008:9)
– ”Onko joku tuntemasi nainen parisuhdeväkivallan kohteena?”, Naisten Linja Suomessa ry:n julkaisema opas

Senja-projekti 2009-2011, rahoittajana Raha-automaattiyhdistys ry

Lataa pdf

Ohjeita poliisille

1. Huomioi, että voit olla ensimmäinen linkki väkivallan katkaisuprosessissa. Tällöin tilanne on uhrin kannalta erittäin tärkeä.

2. Kohtaa uhri niin, että hänen on mahdollista puhua sinulle yksin. Kysy väkivallasta suoraan, mutta ystävällisesti.

3. Anna uhrille useampi mahdollisuus kertoa tapahtuneesta, älä kiirehdi.Kysy tilanteesta ja turvallisuudesta useammalla eri tavalla.

4. Ota uhrin kertomat asiat vakavasti. Älä syyllistä häntä väkivallan kohteeksi joutumisesta.

5. Muista tarkistaa, missä lapset ovat, sillä pihalla tai piilossa voi olla pelkäävä lapsi. Ota tarvittaessa yhteys lastensuojeluun tai sosiaalipäivystykseen (lastensuojelulaki 25 §).

6. Arvioi väkivallan uhrin ja perheen välitön turvallisuuden tarve. Selvitä,onko heidän turvallista jäädä kotiin tai palata sinne vai onko tilanteessa
käytettävä muita vaihtoehtoja. Ohjaa uhri ja hänen perheensä tarvittaessa turvakotiin.

7. Jos kyse on seksuaalisesta tai fyysisestä väkivallasta, ohjaa uhri lääkäriin mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen.

8. Opasta, miten rikosilmoitus tehdään ja miten lähestymiskieltoa haetaan.

9. Tunne alueesi palvelut. Kerro uhrille, mistä hän voi saada apua tulevien väkivaltatilanteiden ehkäisemiseksi ja väkivallan lopettamiseksi.

Ohjeita oikeudenkäyntiin

1. Huomioi, että uhri saattaa tarvita tukihenkilöä.

2. Ota aina huomioon lasten tilanne, kun tehdään perhettä koskevia ratkaisuja.

3. Muista, että asian käsittely tuomioistuimessa ei saa lisätä väkivallan uhrin turvattomuutta eikä muodostaa turvallisuusriskiä.

4. Huomioi, että myös oikeusprosessin merkitys väkivallan katkaisussa voi olla suuri. Jos oikeudenkäynti pitkittyy, se vaikeuttaa väkivallasta irtautumista
ja siitä selviämistä. Pahimmillaan pitkittynyt oikeudenkäynti mahdollistaa jopa henkisen väkivallan jatkumisen.

Koonnut:

Päivi Vilkki, varatuomari, projektivastaava, Senja-projekti 2009-2011, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana Raha-automaattiyhdistys ry

Muutokset:

Katriina Sorsa, varatuomari, hankekoordinaattori, www.senjanetti.fi -hanke 2017-2018, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana oikeusministeriö

Lataa pdf

Suomessa on noin 30 000 ihmistä, joilla on diagnosoitu kehitysvamma. Lisäksi Suomessa arvioidaan olevan 300 000 ihmistä, joilla on muita vammoja tai eritasoisia vaikeuksia, jotka ilmenevät oppimisen ja käsityskyvyn alueella. Näillä ihmisillä on tavallista suurempi riski joutua seksuaalirikoksen ja lähisuhdeväkivallan uhriksi, joten heitä on paljon poliisin ja tuomioistuinten asiakkaina.

Vammaisuus

Vammoja on erilaisia, ja ne vaikuttavat monin eri tavoin. Yhteistä on, että vammat rajoittavat jollakin tavoin henkilön toimintakykyä. Vammojen aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Samalla henkilöllä voi olla monia vammoja ja sairauksia. Esimerkiksi CP-vammaisella henkilöllä voi olla lisävammana kehitysvamma ja sairautena epilepsia.

Kehitysvammaisuus

Kehitysvamma on ymmärtämis- ja käsityskyvyn vamma. Kehitysvamman aste vaihtelee koko toimintakykyä voimakkaasti rajoittavasta vammasta lievään, oppimista hidastavaan vaikeuteen. Lievää kehitysvammaa ei välttämättä huomaa arkipäivän normaalissa kanssakäymisessä. Uudet, yllättävät ja stressaavat tilanteet tuottavat tällöin kuitenkin ongelmia, koska niissä vaaditaan ongelmanratkaisutaitoja.

Vammaisuus ja väkivallan uhriksi joutuminen

Vammaisilla on tavallista suurempi riski joutua väkivallan uhriksi. Kehitysvammaisilla henkilöillä on erityisen suuri riski kohdata seksuaalista väkivaltaa.

Erityistekijöitä vammaisiin kohdistuvassa väkivallassa

Vammainen kohtaa väkivaltaa useimmiten lähisuhteessa tai kotonaan. Yleensä tekijä on läheinen tai tuttu. Uhriksi joutumiselle altistavia tekijöitä ovat vammaisuuteen kohdistuvat asenteet sekä vammaisen henkilön erityinen riippuvuus läheisistään ja avustavista henkilöistä.

Vammaisella henkilöllä voi olla alhainen itsetunto ja heikko käsitys oman kehonsa fyysisistä rajoista. Hän saattaa olla myös tietämätön omista oikeuksistaan ja siitä, mitä seksuaalinen väkivalta on.

Kehitysvamma vaikeuttaa ja hidastaa havaitsemista ja ymmärtämistä. Kehitysvammainen henkilö ei välttämättä tunnista tilanteeseen liittyviä riskejä tai väkivallan uhkaa, eikä kykene reagoimaan tarpeeksi nopeasti.

Pia Henttonen, sosiaalityöntekijä, seksuaalipedagogi, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry

Senja-projekti 2009-2011, rahoittajana Raha-automaattiyhdistys ry

Lataa pdf

Ohjeita vammaisen uhrin erityistarpeiden huomioimiseksi poliisille ja oikeudenkäyntiin

1. Jos et tiedä, miten uhrin vamma tulee ottaa huomioon, kysy asiaa henkilöltä itseltään.

2. Järjestä rauhallinen, häiriötön tilanne ja varaa riittävästi aikaa.

3. Poista vammaisen henkilön toimintaa haittaavat esteet mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi pyörätuolilla liikkumista haittaavat huonekalut.

4. Uhri on pääosassa, vaikka hänellä olisi tukenaan avustaja, tukihenkilö tai tulkki. Keskustele suoraan uhrin kanssa ja suuntaa katseesi ensisijaisesti häneen.

5. Tukihenkilö tai avustaja voi helpottaa uhrin osallistumista asian selvittelyyn. On hyvä, jos uhrilla on tukenaan sama henkilö koko prosessin ajan.

6. Selvitä, onko teossa käytetty hyväksi sitä, että seksuaalirikoksen uhri on ollut vammaisuuden vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan.

Ohjeita kehitysvammaisen uhrin erityistarpeiden huomioimiseksi poliisille ja oikeudenkäyntiin

1. Käytä selkeää kieltä ja konkreettisia ilmaisuja. Käsittele vain yhtä asiaa kerrallaan.

2. Varmista, että olet tullut ymmärretyksi. Tee sisältöön liittyviä kysymyksiä ja toista viestisi ydinasia.

3. Tue vuorovaikutusta. Esimerkiksi piirtäminen tai kuvat voivat selkeyttää viestiäsi ja auttaa uhria ilmaisemaan itseään.

4. Uhrin ennestään hyvin tunteva henkilö voi olla tukena asian selvittelyssä. Tukija auttaa sinua ja uhria ymmärtämään toisianne sekä tukee uhria. On tärkeää, ettei tukija syyllistä uhria tapahtuneesta.

5. Selvitä, onko teossa käytetty hyväksi sitä, että seksuaalirikoksen uhri on ollut vammaisuuden vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan.

Lisätietoa vammaisuudesta

Eri vammaisjärjestöjen sivuilta, esimerkiksi neurologisista vammoista sivuilta www.nv.fi

Kehitysvammaisuudesta tietoa sivustoilta www.kvtl.fi ja www.verneri.net.

Lisätietoa kommunikaation tukemisesta esimerkiksi kuulustelutilanteessa sivustolta www.papunet.net.

Koonnut:

Päivi Vilkki, varatuomari, projektivastaava, Senja-projekti 2009-2011, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana Raha-automaattiyhdistys ry

Muutokset:

Katriina Sorsa, varatuomari, projektikoordinaattori, www.senjanetti.fi -hanke 2017-2018, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana oikeusministeriö

Lataa pdf

Seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen vaikuttaa nuoren kaikkiin elämänalueisiin ja vaarantaa hänen kehityksensä.

Yleisyys

Nuorten kokemukset seksuaalisesta väkivallasta, hyväksikäytöstä ja häirinnästä ovat hyvin yleisiä.

Tapahtumapaikka

Seksuaalirikos voi tapahtua missä tahansa nuoren elinpiiriin kuuluvassa paikassa, kuten kotona, koulussa, kauppakeskuksessa, kadulla tai yhä yleisemmin netissä.

Tekijä

Tekijä voi olla läheinen (vanhempi tai sisarus), ystävä, tuttava (usein nettituttavuus), auktoriteetti (opettaja, valmentaja tai työnantaja) tai tuntematon.

Rikoksesta ilmoittaminen

Nuorten kynnys ilmoittaa kokemuksistaan on usein korkea. Syynä voivat olla esimerkiksi sanojen puute, häpeä ja syyllisyys, osallisuuden tunne ja paljastumisen, rangaistuksen tai koston pelko, seksuaalisen väkivallan ja häirinnän normalisoiminen, tiedon ja elämänkokemuksen puute sekä tietämättömyys omista oikeuksista.

Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden tärkeys

Mahdollisuus tutustua seksuaalisuuteen turvallisesti ja rauhassa omaan tahtiin on välttämätön edellytys sille, että nuoren fyysinen, psyykkinen, seksuaalinen ja sosiaalinen kasvu voi edetä suotuisasti.

Nuoruuden kehitys

Nuoren kehitykseen kuuluvat irtautuminen lapsuudesta, itsenäistyminen vanhemmista, oman kehon ottaminen haltuun, seksuaali-identiteetin ja sukupuoli-identiteetin rakentuminen, sosiaalistuminen yhteiskuntaan, omien ihanteiden ja tulevaisuudensuunnitelmien rakentaminen ja ponnistelu niitä kohti. Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö vaarantavat nuoren kehityksen kaikilla näillä alueilla.

Nuoreen kohdistuneen seksuaalirikoksen vaikutukset

Oireet ovat hyvin moninaisia ja jatkuvat aikuisuuteen, jos niitä ei hoideta. Traumaperäinen stressireaktio (PTSD) ja masennus ovat tavallisia seksuaalirikoksen seurauksia, samoin kuin aikuisilla. Vaikutukset näkyvät esimerkiksi alakulona, ilottomuutena, ahdistuksena, pelokkuutena, aggressiivisuutena, päihdeongelmina, seksuaalisuuden kieltämisenä tai seksuaalisena riskikäyttäytymisenä, ystäväpiirin kadottamisena tai muuttumisena, jatkuvina itseen kohdistuvina epäilyinä ja itsetunnon romahtamisena. Lisäksi nuoren tulevaisuudenkuvat voivat haalistua ja hänen opiskelumotivaationsa ja keskittymiskykynsä voivat heikentyä.

Riitta Ylikomi, psykologi, psykoterapeutti

Senja-projekti 2009-2011, rahoitus Raha-automaattiyhdistys ry

Lataa pdf

Ohjeita poliisille

1. Puhu nuorelle yhtä arvostavasti ja kuunnellen kuin aikuiselle. Muista kuitenkin, että hän ei ole vielä aikuinen – ja osoita se hänelle.

2. Tiedosta, että tukihenkilö ja oikeudenkäyntiavustaja ovat nuorelle erityisen tärkeitä.

3. Varmista, että nuorella on riittävästi tukea. Tukena voivat olla omat vanhemmat, muut läheiset tai muut auttavat tahot.

4. Anna nuoren olla oman asiansa keskipiste, vaikka kuulusteluissa ja asian hoidossa olisi mukana muitakin ihmisiä ja esimerkiksi nuoren vanhemmat. Puhu aina suoraan nuorelle.

5. Kerro nuorelle, että hänen kertomuksensa on keskeinen osa näyttöä. Nuoren on tärkeää kertoa asia niin tarkasti kuin hän sen muistaa.

6. Muista, että nuorella ei ehkä ole sanoja kokemukselleen. Auta häntä löytämään sanoja.

7. Tiedosta, että nuori saattaa suojautua olemalla ärsyttävä, uhmakas tai muuten hankala. Myös vaikeneminen tai valehteleminen voi olla keino suojautua.

8. Muista, että harkintakyvyn pettäminen ja rajojen kokeilu kuuluvat nuoruuteen. Älä syyllistä nuorta, jos hän on käyttäytynyt tapahtumatilanteessa tyhmästi tai holtittomasti.

9. Kysy nuorelta, miten hänen läheisensä ja kaverinsa ovat reagoineet tapahtuneeseen.Toisten reaktiot voivat vaikuttaa siihen, mitä nuori kertoo tai jättää kertomatta, ja miten hän suhtautuu kuulusteluihin.

10. Tapaa nuori useamman kuin yhden kerran, jos se on mahdollista. Hänelle on voinut tulla mieleen tärkeitä asioita ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

11. Anna nuorelle uhrille selkeää tietoa tutkinnasta. Kerro, mitä tapahtuu ja miksi. Varmista, että tieto menee perille. Kysy, ymmärsikö hän sanomasi. Anna tieto myös kirjallisena.

12. Vältä työntekijän vaihtumista, jos mahdollista.

13. Tee yhteistyötä lastensuojelun ja nuoren tukiverkostojen kanssa.

Ohjeita oikeudenkäyntiin

1. Muista, että nuoret ovat usein paljon kypsymättömämpiä kuin miltä he vaikuttavat.

2. Esitä tarkentavia kysymyksiä. Moni nuori on niukka sanoissaan, koska haluaa päästä tilanteesta nopeasti pois.

3. Varmista, että nuori tietää, mitä oikeudenkäynnissä tapahtuu, mitä häneltä odotetaan, keitä on läsnä ja miksi.

4. Tiedosta, että kaikki turvallisuudentunnetta lisäävät järjestelyt oikeussalissa auttavat nuorta muistamaan ja puhumaan.

Koonnut:

Päivi Vilkki, varatuomari, projektivastaava, Senja-projekti 2009-2011, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana Raha-automaattiyhdistys ry

Muutokset:

Katriina Sorsa, varatuomari, projektikoordinaattori, www.senjanetti.fi -hanke 2017-2018, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana oikeusministeriö

Lataa pdf

Maahanmuuttajataustaisissa perheissä voi esiintyä lähisuhdeväkivallan lisäksi niin sanottuihin haitallisiin perinteisiin liittyvää väkivaltaa. Perinteiden muodot täytyy tuntea, jotta niihin liittyvään väkivaltaan päästään puuttumaan.

Keitä maahanmuuttajat ovat?

Maahanmuuttajat voivat olla kantasuomalaisten perheenjäseniä, maahanmuuttajaperheen jäseniä, kiintiöpakolaisia, turvapaikanhakijoita, paluumuuttajia, opiskelijoita, työperäisiä maahanmuuttajia tai laittomasti maassa olevia ihmisiä.

Lähisuhdeväkivalta

Maahanmuuttajataustaisissa perheissä voi esiintyä samanlaista lähisuhdeväkivaltaa kuin kantasuomalaisissakin perheissä. Maahanmuuttajataustainen uhri voi olla kantasuomalaista vaikeammassa asemassa, jos hänen suomenkielen taitonsa on heikko tai hän tuntee huonosti suomalaiset peruspalvelut. Usein häneltä puuttuu myös tieto siitä, että lähisuhdeväkivalta on Suomessa rikos. Maahanmuuttajataustainen uhri ei välttämättä aina myöskään luota viranomaisiin.

Väkivallan erityispiirteet

Kunniaan liittyvä väkivalta:

Kyse on fyysisestä tai henkisestä väkivallasta tilanteessa, jossa henkilöä epäillään yhteisöllisten siveysperiaatteiden loukkaamisesta. Epäilty teko aiheuttaa julkista häpeää miesvaltaisen ja -johtoisen arvomaailman näkökulmasta. Kunniaan liittyvä väkivalta tulee esiin kontrollina, alistamisena, fyysisenä väkivaltana, ääritapauksessa murhana tai itsemurhaan pakottamisena.

Pakkoavioliitto:

Vanhempien tai suvun järjestämä avioliitto, jota vastustaa joko toinen osapuoli tai molemmat. Pakkoavioliitto saattaa liittyä perheen taloudellisiin intresseihin tai kunniakäsitteisiin. Joskus pakkoavioliittoa voidaan käyttää myös oleskeluluvan tai kansalaisuuden saamiseksi.

Moniavioisuus:

Henkilöllä on samanaikaisesti useampia puolisoja. Suomessa moniavioisuus ilmenee tavallisesti siten, että henkilöllä on siviililain mukaan virallisesti vain yksi puoliso, mutta sen lisäksi on solmittu muita avioliitoja uskonnollisten perinteiden mukaisesti.

Myötäjäisiin liittyvä väkivalta:

Myötäjäiset ovat sulhasen perheelle maksettua rahaa tai arvolahjoja.
Liian pienet myötäjäiset voivat johtaa järjestetyn avioliiton purkamiseen ja väkivaltaan. Avioerotilanteessa myötäjäiset on palautettava morsiamen perheelle.

Tyttöjen ympärileikkaus eli sukuelinten silpominen:

Tyttöjen sukupuolielinten silpominen perustellaan naisen asemaan tai kulttuuriin liittyvillä syillä. Ympärileikkaus aiheuttaa uhrille fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Suomessa asuville nuorille tytöille voidaan tehdä ympärileikkaus ulkomailla esimerkiksi kesälomamatkalla.

Ihmiskauppa:

Voi olla järjestäytynyttä rikollisuutta tai yksittäisen henkilön tekemää. Ihmiskauppa voi olla seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin saattamista tai elinten tai kudosten kauppaa.

Rasistisesti motivoitunut väkivalta:

Johtuu henkilön ihonväristä, syntyperästä, kansallisuudesta tai etnisestä alkuperästä.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta sodissa, konflikteissa ja pakolaisolosuhteissa:

Tällaisen väkivallan ilmenemismuotoja voivat olla jäsenten silpominen ja seksuaalinen väkivalta.

Natalie Gerbert, Voimavarakeskus Monikan johtaja, Monika-Naiset liitto ry

Ljudmila Kettunen, turvakodin johtaja, Monika-Naiset liitto ry

Senja-projekti 2009-2011, rahoittajana Raha-automaattiyhdistys

Lataa pdf

Ohjeita poliisille

1. Selvitä, tarvitseeko uhri tulkkia. Hanki luotettava tulkki ja tee tulkin ajanvaraus ajoissa. Kysy uhrilta mahdollisista kulttuurisista ja poliittisista esteistä, jotka saattavat liittyä tulkin käyttöön.

2. Käytä ammattitulkkia, älä puolisoa, lapsia, sukulaisia tai tuttavia. Naisuhrin kanssa on hyvä käyttää naistulkkia. Joissakin tapauksissa samasta etnisestä yhteisöstä olevaa tulkkia ei pidetä luotettavana.

3. Ota huomioon uhrin tulkkausta koskeva palaute. Varmista, ymmärtääkö uhri tulkin murretta, kirjakieltä tai ammattisanastoa.

4. Huomioi, että uhri saattaa tarvita suullisen tai kirjallisen käännöksen viranomaispäätöksestä tai sen yhteenvedosta.

5. Huomioi, että keskusteluun tarvitaan kaksinkertainen aika, kun käytetään tulkkia.

6. Käytä selkeää kieltä ja selitä huolellisesti käyttämäsi termit, kuten vahingonkorvausvaatimus.

7. Tiedosta, että uhrin ja hänen läheistensä on vaikea puhua sukulaisistaan. Kiinnitä myös erityistä huomiota uhrin ja hänen läheistensä turvallisuuden turvaamiseen poliisitutkinnan aikana.

8. Kysy uhrilta yksittäisistä teoista. Selitä samalla, mitä tarkoitat. Maahanmuuttajataustainen uhri ei välttämättä tunne erilaisia väkivallan muotoja, jos lähisuhdeväkivalta ei ole ollut rikos hänen kotimaassaan.

9. Huomioi, että uhri ei välttämättä osaa lukea eikä kirjoittaa.

10. Muista, että tukihenkilön mukanaolo on uhrille erityisen tärkeää.

11. Jos poliisi hälytetään kotiin, varmista, että uhri ymmärtää suomea tai saa tulkin välityksellä tiedon, mitä tapahtuu. Esimerkiksi jos pahoinpitelijä viedään pois asunnosta, uhrille pitää kertoa, milloin tämä vapautuu.

12. Kotihälytystilanteissa kiinnitä huomiota ihmiskaupan uhrin tunnistamiseen. Tarkista, ovatko henkilöiden asiakirjat kunnossa.

13. Kun olet uhrin mukana kotona noutamassa hänen henkilökohtaisia tavaroitaan, huolehdi, että hän ottaa mukaan paperinsa ja lääkkeensä.

14. Itsemurhatapauksissa kiinnitä huomiota myös teon taustoihin eli onko itsemurhalla mahdollisesti yhteyttä kunniaväkivaltaan.

Ohjeita oikeudenkäyntiin

1. Selvitä, tarvitseeko uhri tulkkia. Hanki luotettava tulkki ja tee tulkin ajanvaraus ajoissa. Järjestä kummallekin osapuolelle oma tulkki. Kysy uhrilta mahdollisista kulttuurisista ja poliittisista esteistä, jotka saattavat liittyä tulkin käyttöön.

2. Käytä ammattitulkkia, älä puolisoa, lapsia, sukulaisia tai tuttavia. Naisuhrin kanssa on hyvä käyttää naistulkkia. Joissakin tapauksissa samasta etnisestä yhteisöstä olevaa tulkkia ei pidetä luotettavana.

3. Ota huomioon uhrin tulkkausta koskeva mahdollinen palaute. Varmista, ymmärtääkö uhri tulkin murretta, kirjakieltä tai ammattisanastoa.

4. Huomioi, että uhri saattaa tarvita suullisen tai kirjallisen käännöksen viranomaispäätöksestä tai sen yhteenvedosta.

5. Varmista, että uhrin ei tarvitse nähdä tekijää. Se on erityisen tärkeää, jos kyse on kunniaan liittyvästä väkivallasta.

6. Varaa tavallista enemmän aikaa maahanmuuttajataustaisen uhrin kanssa, varsinkin, jos asiassa käytetään tulkkia. Uhrit pyrkivät usein myös puhumaan asian ympäriltä, koska sukulaisista on vaikea puhua.

Koonnut:

Päivi Vilkki, varatuomari, projektivastaava, Senja-projekti 2009-2011, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana Raha-automaattiyhdistys ry

Muutokset:

Katriina Sorsa, varatuomari, hankekoordinattori, www.senjanetti.fi -hanke 2017-2018, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana oikeusministeriö

Lataa pdf

Yleistä

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista (uhridirektiivi) tuli saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 25.10.2015 mennessä. Suomen lainsäädäntöä on direktiivin vuoksi muutettu. Uudistukset tulivat voimaan maaliskuussa 2016.

Direktiivin myötä rikoslain 20 lukua (seksuaalirikoksista) ei muutettu. Kyseistä lukua on kuitenkin muutettu viime vuosina. On huomattava, että rikoksiin sovelletaan tekoajan lainsäädäntöä ja siksi myös seksuaalirikosten aikaisemmat pykälät tulee tuntea. Tehdäänhän erityisesti seksuaalirikoksista rikosilmoituksia pitkänkin ajan kuluttua teosta ja tällöin tulevat sovellettavaksi tekoaikana voimassa olleet säännökset.

Seksuaalirikosten uhrit

Rikoslaki 20 luku (24.7.1998/563)

1 §. Raiskaus (27.6.2014/509)

”Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. (13.5.2011/495)

Jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Samoin tuomitaan se, joka muualla kuin joka muualla kuin 1 momentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos raiskauksessa on käytetty väkivaltaa.

Yritys on rangaistava”. 

Huomioita pykälästä

On tärkeää huomata, että 1. momentissa mainitut väkivallan käyttäminen tai väkivallalla uhkaaminen eivät ole ainoat raiskausrikoksen tunnusmerkistötekijät, vaikka ne tulevatkin kaikille ensimmäiseksi mieleen raiskauksista puhuttaessa.

2. momentissa mainittujen tunnusmerkistöjen ymmärtäminen edellyttää usein uhrin haavoittuvuuden tunnistamista. Henkilön tiedottomuus, sairaus, vammaisuus, pelkotila tai muu avuton tila on mainittu tekijöiksi, joiden johdosta henkilön katsotaan olevan puolustuskyvyttömässä tilassa tai tilassa, jossa hän on kykenemätön ilmaisemaan tai muodostamaan tahtoaan.

Raiskauspykälän 3. momentin myötä kumottiin ns. ”lievää raiskausta” eli pakottamista sukupuoliyhteyteen koskeva 3. pykälä. Samalla rangaistusasteikko ankaroitui. Mikään väkivalta ei enää oikeuta lieventämään raiskauksesta tuomittavaa rangaistusta.

2 §. Törkeä raiskaus (27.6.2014/509)

”Jos raiskauksessa
1)    aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2)    rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,
3)    kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi,
4)    rikos tehdään erityisen raa´alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai
5)    käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla
ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.”

Huomioita pykälästä

Törkeää raiskausta koskevaa pykälää muutettiin vuonna 2014. Merkittävin muutos koskee kohtaa kolme. Sen mukaan, jos uhri on alle kahdeksantoista vuotta nuorempi lapsi, raiskaus tulisi katsoa törkeäksi. Lisäksi raiskauksen tulee myös kokonaisuutena olla törkeä, jotta törkeä raiskaus tulisi kyseeseen. Pykälästä poistettiin kohdassa yksi vaatimus tahallisesti aiheutetusta vakavasta ruumiinvammasta, vakavasta sairaudesta tai hengenvaarallisesta tilasta.

4 §. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon, (24.7.1998/563)

”Joka väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen ryhtymään muuhun kuin 1 §:ssä tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet ryhtymään 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. (13.5.2011/495)

Yritys on rangaistava”. 

Huomioita pykälästä

Väkivallan käyttäminen, väkivallalla uhkaaminen tai jollakin muulla uhkaaminen ovat seksuaaliseen tekoon pakottamisen pykälän 1. momentin tunnusmerkistötekijät. Kyseeseen tulee myös muulla kuin väkivallalla uhkaaminen.

Pykälän 2. momentti vastaa raiskauspykälän 2. momenttia, mutta kysymys on seksuaalisesta teosta, ei sukupuoliyhteydestä. Henkilön tiedottomuus, sairaus, vammaisuus, pelkotila tai muu avuton tila on mainittu tekijöiksi, joiden johdosta henkilön katsotaan olevan puolustuskyvyttömässä tilassa tai tilassa, jossa hän on kykenemätön ilmaisemaan tai muodostamaan tahtoaan.

5 §. Seksuaalinen hyväksikäyttö (24.7.1998/563)

”Joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi
1)    kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, joka on koulussa tai muussa laitoksessa hänen määräysvaltansa tai valvontansa alainen taikka muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa häneen,
2)    kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, jonka kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, käyttämällä törkeästi väärin tämän kypsymättömyyttä,
3)    henkilön, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt, tai
4)    henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä,
on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.”

Huomioita pykälästä

KKO:n tapauksessa 2014:17 arvioitiin sitä, oliko hoitajana, opettajana ja kansanparantajana (X) toiminut henkilö asemaansa hyväksikäyttäen syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön. KKO totesi ratkaisussaan, että seksuaalinen hyväksikäyttö ei edellytä toisen pakottamista, vaan seksuaalinen teko voi tapahtua kokonaan vastustuksettakin. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen sisältyy siihen, että teon kohteena oleva henkilö joko alisteisen asemansa tai puolustuskyvyttömyytensä johdosta ei kykene tasavertaisesti päättämään osallistumisesta seksuaaliseen tekoon ja että tekijä käyttää sitä hyväkseen.

KKO katsoi, että asianomistajat olivat hoito- ja opetussuhteeseen perustuen alisteisessa asemassa ylivertaisena pitämäänsä X:ään nähden ja, että X:llä oli ollut henkinen yliote asianomistajiin. X ja asianomistajat eivät olleet näin ollen tasavertaisessa asemassa.

X oli vaikuttanut epäasiallisesti asianomistajien seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen, jota on jo sellaisenaan pidettävä taivuttamisena. KKO katsoi, että asian arvioinnin kannalta merkityksetöntä oli se, että taivuttamisen toteuttamistavan vuoksi ei ole luotettavasti selvitettävissä, onko asianomistajien ryhtyminen seksuaalisiin tekoihin johtunut yksinomaan X:n taivuttelusta.

Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistö edellyttää lisäksi, että seksuaaliseen tekoon taivutettu henkilö on taivuttajasta erityisen riippuvainen ja että tätä riippuvuussuhdetta käytetään törkeästi väärin. Tapauksen todistajalausunnon mukaan riippuvuussuhteen syntymisen riski on erityisen suuri silloin, jos hoitojen antaja koetaan ainutlaatuisena ja esimerkiksi kykeneväksi poistamaan kivut kuten tapauksessa oli ollut. KKO katsoi asiassa tulleen selvitetyksi, että X oli kyennyt ohjaamaan asianomistajien seksuaalista käyttäytymistä ja ylläpitämään seksuaalista vaikutusvaltaansa heihin sellaisin menetelmin, joiden seurauksista nämä eivät olleet tietoisia ja joihin he eivät olisi halunneet suostua. KKO katsoi, että riippuvuussuhteen väärinkäyttö oli lisäksi törkeää.

5 a §. Seksuaalinen ahdistelu  (27.6.2014/509)

”Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”

Huomioita pykälästä

Vuonna 2014 lisättiin lakiin 5 a §, joka koskee seksuaalista ahdistelua. Lainvalmistelussa on katsottu, että rangaistussäännös on toissijainen muihin seksuaalirikoksia koskeviin rangaistussäännöksiin nähden. Sitä sovelletaan, jos teosta ei muualla rikoslain 20 luvussa säädetä rangaistusta. (HE 216/2013 s. 61)

Seksuaalisesta häirinnästä työelämässä voidaan rangaista rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan työsyrjintänä. Tällöin lähtökohtana on tasa-arvolain mukainen seksuaalisen häirinnän käsite, joka on laajempi käsite kuin rikoslaissa oleva seksuaalisen ahdistelun käsite. Työelämässä tapahtuva seksuaalinen teko voi tulla arvioitavaksi seksuaalisen teon vakavuudesta riippuen työturvallisuusrikoksena tai työsyrjinnän lisäksi myös esimerkiksi seksuaalisena hyväksikäyttönä tai seksuaalisena ahdisteluna. (HE 216/2013 s. 59)

6 §. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (20.5.2011/540)

”Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, jos rikos ei 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lisäksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan se, joka menettelee 1 momentissa tai edellä tässä momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa.

Yritys on rangaistava”.

Huomioita pykälästä

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön muodostavat koskettelu tai muu seksuaalinen teko, joka on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä ja jonka kohteena tai tekijäksi houkuteltuna alle 16-vuotias on.  Myös sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa merkitsee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, pääsääntöisesti kuitenkin teon kvalifioitua tekoa eli törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Tärkeää on huomata, että lain esitöissä mainitaan, että seksuaalisesti latautuneiden tapahtumien tai asioiden kertominen lapselle sekä seksuaalisväritteisten viestien lähettäminen lapselle täyttää lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön (HE 2828/2010 s. 107)

Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan 2017:50, että tekijän ja teon kohteena olevan iällä ja keskinäisellä suhteella on vaikutusta siihen, millaista tekoa voidaan pitää seksuaalisesti olennaisena tai ylipäätään seksuaalisena (HE 6/1997 s.189). Tapauksessa oli kyse 32-vuotiaasta (B) sekä 13-15 -vuotiaista lapsista. Osapuolet eivät tunteneet ennen B:n yhteydenottoa. Keskustelu käytiin pikaviestein internetin sivustoilla, joilla tyypillisesti keskustellaan hyvin vaihtelevista ja joskus myös sukupuolielämään liittyvistä asioista. B:n viestit olivat sisältäneet suoria seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyviä ehdotuksia, intiimejä tiedusteluja ja suoria viittauksia seksuaalisiin tekoihin. Lisäksi KKO katsoi, että viestit olivat korostuneen henkilökohtaisia. KKO katsoi, että viestien lähettäminen oli seksuaalisesti olennainen teko. B:n katsottiin syyllistyneen lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin. KKO totesi myös, että keskustelusivuston luonne tai lasten oma käyttäytyminen eivät vaikuta sen arvioimiseen, onko B:n menettely täyttänyt seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön.

7 §. Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (20.5.2011/540)

”Jos
1) tekijä on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa taikka
2) lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä
a) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa,
b) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai
c) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi,
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava”.

Huomioita pykälästä

Sukupuoliyhteys katsotaan lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Jos teko ei kuitenkaan ole kokonaisuutena arvostellen törkeä, kyse on lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Lisäksi törkeän hyväksikäytön tunnusmerkkejä ovat lapsen iän tai kehitystason vuoksi aiheutunut erityinen vahinko, rikoksen erityisen nöyryyttävä tekotapa tai lapsen tekijää kohtaan tuntema erityinen luottamus tai riippuvainen asema, mikä on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle. (=ankaroittamisperusteet)

Korkein oikeus katsoi ratkaisussaaan 2017:50, että pelkästään rikoksen törkeän tekomuodon jonkin ankaroittamisperusteen täyttyminen ei riitä rikoksen katsomiseen kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Joissakin tapauksissa ankaroittamisperusteen ilmenemistapa saattaa kuitenkin olla niin korostunut, että se jo sellaisenaan antaa aiheen arvioida rikoksen myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Arviointi perustuu tällöin kunkin ankaroittamisperusteen tai -perusteiden ilmenemismuotoon. KKO katsoi ratkaisussaan lain esitöihin vedoten, että tekotapaa, johon sisältyy sukupuoliyhteys, on perusteltua jo lähtökohtaisesti arvioida ankarammin kuin muita seksuaalisen hyväksikäytön muotoja, koska sukupuoliyhteys on omiaan vahingoittamaan lasta enemmän kuin muut tekotavat.

7 a §. Rajoitussäännös (20.5.2011/540)

”Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.”

Huomioita pykälästä

Voimassa olevan säännöksen säätämisen yhteydessä on todettu (HE 6/1997 vp s.183), että tavoite suojata lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä ei vaadi rajoittamaan nuorten keskinäisiä sukupuolisuhteita silloin, kun ne eivät sisällä toisen hyväksikäyttämistä.

8 §. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö (10.4.2015/384)

”Joka lupaamalla tai antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen saa 9 tai 9 a §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon, on tuomittava, jollei teko ole 8 a §:n mukaan rangaistava, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka käyttää hyväkseen kolmannen lupaamaa tai antamaa 1 momentissa tarkoitettua korvausta ryhtymällä sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon sanotussa momentissa tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön kanssa.

Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan niin ikään se, joka tekee 1 tai 2 momentissa tarkoitetun teon, vaikka hänellä on ollut syytä epäillä 1 tai 2 momentissa tarkoitetun henkilön olevan 9 tai 9 a §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena.

Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.”

Huomioita pykälästä

Pykälä koskee seksin ostamista vain parituksen ja ihmiskaupan uhreilta. Lakiehdotuksessa ehdotettiin, että seksin ostaminen olisi säädetty rangaistavaksi yleisesti, mutta ehdotusta ei hyväksytty niin laajana vaan säännöstä rajattiin (HE 221/2005).

Lakivaliokunnan mietinnössä 10/2006 vp (s. 6) tarkasteltiin olosuhteita, joissa tekijän voidaan katsoa mieltävän tilanteen (tahallisuutta edellyttävän) syyksiluettavuusvaatimuksen täyttävällä tavalla. Mietinnön mukaan paritukseen tyypillisesti viittaavina piirteinä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että kohteeseen saadaan yhteys välikäden kautta tai että korvaus suoritetaan muulle henkilölle kuin teon kohteelle. Paritukseen viittaa usein myös se, että henkilö tietoverkossa ilmoittaa valmiudestaan maksulliseen seksuaalisuhteeseen tavalla, joka osoittaa tällaisen ilmoituksen olevan osa järjestäytyneesti suunniteltua laajempaa kokonaisuutta. Näin voi olla esimerkiksi, jos samalla tietoverkkosivustolla on useiden eri henkilöiden samankaltaisia ilmoituksia. Ihmiskauppaan viittaavana piirteenä voidaan puolestaan pitää esimerkiksi sitä, että teon kohteena olevan henkilön liikkumisvapautta on havaittavasti rajoitettu tai että teon kohteena oleva henkilö ei ole psyykkisesti täysin toimintakykyinen. (HE 229/2014)

Ratkaisussa 2012:66 korkein oikeus viittasi tältä osin lakivaliokunnan mietintöön, mutta katsoi, ettei kyseisessä tapauksessa ollut ilmennyt tällaisia paritukseen viittaavia seikkoja. Lisäksi korkein oikeus totesi, että havaittavissa oleva psyykkisen toimintakyvyn puute ja täydellinen kielitaidottomuus voivat vahvastikin viitata siihen, ettei henkilö kykene toimimaan itsenäisesti, vaan että hän toimii parituksen tai ihmiskaupan uhrina. Pelkästään verraten nuoresta iästä tai ulkomaalaistaustasta tällaista epäilyä ei voida korkeimman oikeuden mukaan katsoa syntyvän.

Vaikka tekijä ei tosiasiassa ole mieltänyt tunnusmerkistön toteutumista mahdolliseksi tai ei ole tullut sitä ajatelleeksi, voidaan hänet silti tuomita seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä, jos hänellä on jonkin ulkoisen seikan johdosta ollut syytä epäillä, että henkilö on säännöksessä tarkoitetun rikoksen kohteena. Pelkästään yleinen tieto siitä, että osa prostituoiduista on parituksen tai ihmiskaupan kohteena, ei kuitenkaan olisi riittävä syy epäillä tätä yksittäistapauksessa. Rangaistavuus edellyttää sitä, että henkilö todella on parituksen tai ihmiskaupan kohteena. Teko ei siis olisi rangaistava, jos ilmenneiden seikkojen perusteella oli syytä epäillä esimerkiksi paritusta, mutta henkilö ei todellisuudessa ollut parituksen kohde. (HE 229/2014)

Lakivaliokunnan mietinnössä 10/2006 vp (s. 6) todettu: Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä rankaiseminen ei edellytä, että pykälässä mainituista parituksesta tai ihmiskaupasta olisi annettu lainvoimainen tuomio. Säännöksen sanamuoto ei myöskään edellytä, että esimerkiksi parittajan henkilöllisyys tai paritusrikoksen muut yksityiskohdat olisi selvitetty.

8 a §. Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta (25.8.2006/743)

”Joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, on tuomittava seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (20.5.2011/540)

Yritys on rangaistava.”

Huomioita pykälästä

Pykälän rangaistusasteikkoa korotettiin vuonna 2011. Nykyisin maksimirangaistus on kaksi vuotta, kun se aiemmin oli yksi vuosi. Lain esitöiden mukaan seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta on moitittavampi teko kuin palvelujen ostaminen täysi-ikäiseltä, siksi myös rangaistusasteikko on korkeampi (HE 221/2005 s.56).

8 b §. Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin (20.5.2011/540)

”Joka ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa siten, että ehdotuksen sisällöstä tai olosuhteista muuten ilmenee tekijän tarkoituksena olevan 17 luvun 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla valmistaa kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta, taikka kohdistaa lapseen tämän luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitettu rikos, on tuomittava lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin tuomitaan myös se, joka houkuttelee kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon 8 a §:ssä tarkoitetulla tavalla taikka esiintymään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavassa järjestetyssä esityksessä.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun rikoksen yritys on rangaistava.”

Huomioita pykälästä

Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin säädettiin rangaistavaksi 1.6.2011 alkaen. Rikoksen täyttyminen ei edellytä sitä, että rikoksentekijä ja lapsi tapaisivat tai että muu kanssakäyminen tapahtuisi. KKO:n oikeustapauksen 2017:50 perusteluista ilmenee, että lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin on kysymys rikoksesta, joka ajallisesti edeltää tunnusmerkistössä mainittujen seksuaali- ja muiden rikoksen yrityksiä (HE 282/2010 vp. s.106-107). Tällaisesta houkuttelurikoksesta voisi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun vaaraa lapsen seksuaalisen hyväksikäyttörikoksen toteutumisesta ei vielä olisi sen johdosta, ettei tekijällä ja lapsella olisi välitöntä tai saman tien toteutettavissa olevaa kuvayhteyttä toisiinsa. Menettely on edennyt rangaistavaksi jo silloin, kun tekijä on ehdottanut kanssakäymistä.

Rikoksentekijän tarkoituksen tulisi ilmetä ulkoisista, objektiivisesti havaittavista seikoista. Rikoksentekijän tulisi siis ehdotusta tehdessään tai sen jälkeen toimia tavalla, joka osoittaisi hänen tarkoitustaan tehdä säännöksessä tarkoitettu rikos. Houkuttelurikokselle on tyypillistä, että rikoksentekijä esiintyy väärällä profiililla esimerkiksi todellista ikäänsä huomattavasti nuorempana.

KKO katsoi, että säännöksessä tarkoitetun ehdotuksen tapaamisesta tai muusta kanssakäymisestä tulee olla luonteeltaan konkreettinen. Ehdotuksesta tai muutoin olosuhteista tulee käydä ilmi tapaamisen tai muun kanssakäymisen ajankohta ja paikka siten, ettei tapaamisen onnistuminen käytettävissä olevien tietojen perusteella ole epätodennäköistä tai ettei suunnitelman toteutuminen ole ainakaan käytännössä mahdotonta.

B oli KKO:n tapauksessa yksilöinyt tapaamisajankohdan seuraavaksi viikonlopuksi ja tapaamispaikaksi lapsen asuinpaikkakunnan tai Helsingin. Asiassa ei ollut selvitystä siitä, oliko B ollut tietoinen lapsen asuinpaikkakunnasta tai oliko lapsi ollut tietoinen B:n tarkemmasta asuinpaikasta Helsingissä. Ottaen kuitenkin huomioon, että B:llä ja lapsella oli ollut ainakin toistensa keskustelupalveluun liittyvät yhteystiedot, jotka mahdollistivat suunnitellun tapaamisen tarkempien yksityiskohtien myöhemmän sopimisen, KKO katsoi, että henkilökohtaisesti tapahtuvaksi suunnitellun tapaamisen yksityiskohdat oli määritelty tunnusmerkistön täyttymisen kannalta riittävän konkreettisesti.

8 c §. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen (20.5.2011/540)

”Joka seuraa järjestettyä esitystä, jossa kahdeksaatoista vuotta nuorempi henkilö esiintyy sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.”

Huomioita pykälästä

Esityksen seuraaminen voi tapahtua paikan päällä tai viestintäteknologiaa hyväksi käyttäen. Seuraamisesta ei erikseen rangaistaisi tekijää, joka saa aikaan sen, että kuuttatoista vuotta nuorempi (joissakin tapauksissa 16- tai 17-vuotias) henkilö esiintyy sukupuolisiveellisyyttä loukkaavassa esityksessä ja joka seuraa esitystä. Tällöin tekijä syyllistyisi ankarammin rangaistavaan rikokseen eli lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. (HE 282/2010)

Esityksen seuraamisrikoksen lisäksi tekijä voitaisiin tuomita samalla muustakin rikoksesta, joka liittyy esityksen järjestämiseen. Esimerkiksi jos esityksestä taloudellisesti hyötyvä henkilö seuraa esitystä, hänet voitaisiin seuraamisrikoksen lisäksi tuomita tapauksesta riippuen ihmiskauppa- tai paritusrikoksesta. (HE 282/2010)

9 §. Paritus (24.7.1998/563)

”Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä
1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten,
2) vakiintuneena osana liiketoimintaansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa,
3) yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi jonkun sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista,
4) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai
5) viettelee jonkun sellaiseen tekoon,
on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
(19.12.2014/1177)

Yritys on rangaistava.”

Huomioita pykälästä

Vuoden 2014 seksuaalirikoslain uudistuksen lain esitöissä ihmiskauppaa ja paritusta koskeviin  rangaistussäännöksiin tehtiin muutoksia, joiden myötä ihmiskauppaa koskeva kriminalisointi paremmin vastaa Suomea sitovissa kansainvälisissä asiakirjoissa asetettuja ihmiskaupan kriminalisointivelvoitteita ja joilla selvennetään rajanvetoa ihmiskaupparikosten ja paritusrikosten välillä. Paritusta koskevaa rangaistussäännöstä muutettiin niin, että siitä poistettiin tekotapana ”painostaa”, jota vastaava ”toista painostamalla” puolestaan lisättiin keinoksi ihmiskauppaa koskevaan rangaistussäännökseen. (HE 103/2014)

Saman lakimuutoksen yhteydessä päätettiin, että parituksen kohteelle voidaan esitutkintaa varten määrätä avustaja riippumatta siitä, onko hänet katsottu asianomistajaksi ja onko hän esittänyt asiassa vaatimuksia. Parituksen kohteelle voidaan määrätä myös tukihenkilö rikosprosessia varten. (HE 103/2014)

9 a §. Törkeä paritus (9.7.2004/650)

”Jos parituksessa
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai
3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä parituksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
(19.12.2014/1177)

Yritys on rangaistava.”

Huomioita pykälästä

Parituksen ja ihmiskaupan säännösmuutosten lisäksi törkeän parituksen ja törkeän ihmiskaupan säännöksiä muutettiin vastaamaan paremmin kansainvälisiä sopimuksia. Törkeää paritusta koskevasta rangaistussäännöksestä poistettiin vuoden 2014 lakimuutoksella 3. kohta, jonka mukaan parituksen voi tehdä törkeäksi paritukseksi se, että teolla aiheutetaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka näihin rinnastettavaa erityisen tuntuvaa kärsimystä ja jota vastaava kohta on törkeää ihmiskauppaa koskevassa rangaistussäännöksessä.

Momentin 3 kohdassa olevia seurauksia voi aiheutua nimenomaan tilanteissa, joissa henkilöä taivutetaan toimimaan prostituutiossa vastoin tahtoaan, jolloin kysymys on ihmiskaupparikokselle ominaisesta painostamisesta tai uhkailusta. On syytä korostaa, että 3 kohdan poistaminen törkeästä parituspykälästä ei tarkoita, että kohdassa mainittuja seurauksia aiheuttavat rikokset (esimerkiksi pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely sekä vammantuottamus ja törkeä vammantuottamus) olisivat merkityksettömiä paritusrikosten kohdalla. Jos tällaisia rikoksia tehdään rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitetun teon yhteydessä ja jos ihmiskaupparikoksen kaikki tunnusmerkistötekijät eivät kuitenkaan täyty, rikoksentekijä on joka tapauksessa erikseen tuomittava paritusrikoksesta ja kysymyksessä olevan seurauksen aiheuttaneesta rikoksesta. (HE 103/2014)

10 §. Määritelmät (27.6.2014/508)

”Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä laissa sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon.
Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä laissa sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.”

Huomioita pykälästä

Seksuaalisen teon määritelmä muuttui 1.6.2011. Tuolloin ei enää edellytetty, että tekijän on tavoiteltava seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä.

Sukupuoliyhteyden määritelmää muutettiin vuonna 2014. Tuolloin määritelmää laajennettiin niin, että se kattaa myös esineen tai muun ruumiinosan kuin miehen sukupuolielimen työntämisen peräaukkoon.

11 §. Syyteoikeus (27.6.2014/509)

Syyttäjä ei saa nostaa syytettä kahdeksantoista vuotta täyttäneeseen henkilöön kohdistuneesta seksuaalisesta ahdistelusta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

Huomioita pykälästä

Pykälää muutettiin vuonna 2014. Seksuaalirikosluvun asianomistajarikoksia vähennettiin ja vain täysi-ikäisen seksuaalinen ahdistelu määrättiin asianomistajarikokseksi eli syyttäjä ei saa nostaa syytettä ellei asianomistaja sitä vaadi. Poikkeuksena ovat kuitenkin tapaukset, joissa erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista. Näissä tapauksissa syyttäjän on nostettava syyte.

13 §. Oikeushenkilön rangaistusvastuu 

”Paritukseen ja törkeään paritukseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään. Sama koskee 8 b §:n 1 momentissa tarkoitettua rikosta, jossa ehdotetaan tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa tarkoituksena valmistaa kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta.”

Huomioita pykälästä

Myös ihmiskaupparikokset kuuluvat oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin. Siitä säädetään sikoslain 25 luvussa.

Oikeushenkilön vastuu ei vaikuta rikoksen tehneiden luonnollisten henkilöiden rikosoikeudelliseen vastuuseen. Oikeushenkilön vastuu ei puolestaan ole aina rikosoikeudellista, se voi olla myös siviilioikeudellista tai hallinto-oikeudellista.(HE 282/2010)

Lähisuhdeväkivallan uhrit

Rikoslaki 21 luku  Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista

5 §. Pahoinpitely (21.4.1995/578)

”Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava”.

Huomioita lähisuhdeväkivallasta

Lähisuhdeväkivaltaan sisältyy usein monia rikoslain eri pykälissä mainittuja tekoja, mm. pahoinpitelyjä, seksuaalirikoksia, laittomia uhkauksia, kunnianloukkauksia, vapaudenriistoja ja vahingontekoja. Lähisuhdeväkivallan uhreilla ei useinkaan ole tietoa siitä, että monet heihin kohdistuvat teot ovat rangaistavia. Olemme koonneet tähän yleisimpien henkeen ja terveyteen kohdistuvien lähisuhdeväkivaltaa koskevien rikosten pykälät. Laiton uhkaus ja vainoaminen ovat puolestaan vapauteen kohdistuvia rikoksia, joista on säädetty rikoslain 25 luvussa.

Pahoinpitelypykälän mukaan myös henkinen väkivalta on rikosoikeudellisesti rangaistava teko. Lain säännöksen mukaan  ” taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä ym. on tuomittava pahoinpitelystä”. Terveyden vahingoittuminen, joko fyysinen tai psyykkinen ja syy-yhteys tämän terveyden vahingoittumisen ja tekijän teon välillä täytyy olla todennettavissa, jotta teosta voitaisiin rangaista. Henkisen väkivallan rangaistavuus periaatteessa on uhrien kannalta tärkeä tieto, vaikka sen soveltaminen käytännössä onkin vaikeaa.

Joissakin lähisuhdeväkivaltatilanteissa tarvitaan myös lähestymiskielto turvaamaan uhrin oikeuksia. On kuitenkin huomattava, että lähestymiskieltoa voidaan hakea myös ilman, että olisi joutunut väkivallan uhriksi. Poliisi voi myös määrätä väliaikaisen lähestymiskiellon. Lähestymiskiellon rikkomisesta voidaan määrätä rangaistus, joka voi olla vankeutta.

Pahoinpitelypykälän mukaan myös henkinen väkivalta on rikosoikeudellisesti rangaistava teko. Lain säännöksen mukaan ”taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä ym. on tuomittava pahoinpitelystä”. Terveyden vahingoittuminen, joko fyysinen tai psyykkinen ja syy-yhteys tämän terveyden vahingoittumisen ja tekijän teon välillä täytyy olla todennettavissa, jotta teosta voitaisiin rangaista. Henkisen väkivallan rangaistavuus periaatteessa on uhrien kannalta tärkeä tieto, vaikka sen soveltaminen käytännössä onkin vaikeaa.

6 §. Törkeä pahoinpitely

”Jos pahoinpitelyssä
1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai
3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.”

7 §.  Lievä pahoinpitely (21.4.1995/578)

”Jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä sakkoon”.

Huomioita pykälästä

Sellaisen teon osalta, joka luokitellaan lieväksi pahoinpitelyksi, on hyvä huomata Korkeimman oikeuden päätös KKO 1993:151. Tämän mukaan lapsen tukistaminen ja luunappien antaminen on ollut lievä pahoinpitely.

16 §. Syyteoikeus (lievästä pahoinpitelystä) (13.5.2011/441)

”Syyttäjä saa nostaa syytteen lievästä pahoinpitelystä vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi taikka teko on kohdistunut:

1) kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön;

2) tekijän aviopuolisoon tai entiseen aviopuolisoon, sisarukseen tai sukulaiseen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka henkilöön, joka asuu tai on asunut tekijän kanssa yhteistaloudessa tai on tai on ollut muuten näihin rinnastettavan henkilökohtaisen suhteen takia hänelle läheinen; taikka

3) henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan henkilöstöön.

Syyttäjä saa nostaa syytteen vammantuottamuksesta vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi”.

Vapauteen kohdistuvat rikokset

Rikoslaki 25 luku 

7 §. Laiton uhkaus (21.4.1995/578)

”Joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, laittomasta uhkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Huomiota pykälästä

Lähisuhdeväkivaltaan liittyy usein myös uhkailu eri muodoissa. Monesti uhkailu täyttyy myös laittoman uhkauksen tunnusmerkistön, joka on rikoslaissa säädelty.

Laiton uhkaus on asianomistajarikos, jollei rikoksen tekemiseen ole käytetty hengenvaarallista välinettä tai ellei tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

7 a §. Vainoaminen (13.12.2013/879)

”Joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vainoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Huomioita pykälästä

Vainoamisessa olennaista on se, että kyseessä ei ole yksittäinen rikollinen teko, vaan osateoista muodostuva henkilön elämänlaatua vakavasti häiritsevä tila, joka voi muodostua erittäin pelottavaksi tai ahdistavaksi ja hänen elämäänsä hallitsevaksi.

Uhkaaminen on vainoamisrikoksen ensimmäinen tekotapatunnusmerkki. Uhkaamisen tulee kohdistua vainoamisen kohteeseen, mutta vainottuun kohdistettu uhkaaminen voi sisältää kolmanteen nähden toteutettavan uhan. Esimerkiksi naista voidaan uhata antamalla ymmärtää, että hänen lastaan tullaan vahingoittamaan.

Vainoamisen toisena tekotapana on toisen seuraaminen. Kolmantena vainoamisen tekotapana mainitaan tarkkaileminen. Tarkkailemisessa voidaan myös hyödyntää teknisiä apuvälineitä kuten kiikaria tai kameraa.

Neljäntenä tekotapana on yhteyden ottaminen. Yhteyden ottaminen voi tapahtua menemällä kohteen luokse, soittamalla tai lähettämällä viestejä.(HE 18/2013)

Helsingin hovioikeuden ratkaisusta HelHO:2016:17 ilmenee, että vainoamisen tunnusmerkistö ei täyttynyt tekoajan lyhyt kesto ja tekojen laatu huomioon ottaen. A oli seurannut B:tä, tavoittanut tämän ja yrittänyt lukuisia kertoja ottaa tähän yhteyttä puhelimitse, tekstiviestitse ja sähköpostitse sekä toimittanut tälle kukkia ja kortteja. B ei ollut vastannut yhteydenottoyrityksiin. B oli puoli vuotta aiemmin päättänyt sähköpostiviestillä A:n ja B:n vuosia kestäneen parisuhteen. Syytteen teonkuvauksessa mainitut teot oli tehty viiden vuorokauden aikana. Hovioikeus katsoi, ettei menettely täyttänyt vainoamisen tunnusmerkistöä.

Ihmiskauppa

Rikoslaki 25 luku Vapauteen kohdistuvista rikoksista (21.4.1995/578)

3 §. Ihmiskauppa (9.7.2004/650)

”Joka
1) käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa taikka toista painostamalla,
2) erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä,
3) maksamalla korvauksen toista määräysvallassaan pitävälle henkilölle tai
4) ottamalla vastaan sellaisen korvauksen

ottaa toisen määräysvaltaansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa toisen hänen saattamisekseen 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi, on tuomittava ihmiskaupasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. (19.12.2014/1177)

Ihmiskaupasta tuomitaan myös se, joka ottaa määräysvaltaansa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön taikka värvää, luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa tämän 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa, vaikka mitään 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettua keinoa ei olisi käytetty. (19.12.2014/1177)

Yritys on rangaistava.”

Huomiota pykälästä

Ihmiskauppa on vapauteen kohdistuva rikos. Ihmiskauppa säädettiin Suomessa rangaistavaksi vuonna 2004. Parituksen ja ihmiskaupan säännöksiä on jouduttu lainsäädäntömuutoksilla tarkistamaan. Esimerkiksi ihmiskaupan ja törkeän ihmiskaupan pykälän alle on siirretty kohtia, jotka aiemmin olivat paritus- ja törkeän parituspykälän alla. Tästä on mainittu aiemmin seksuaalirikososion alla, jossa käsiteltiin paritusta ja törkeää paritusta.

Ihmiskaupassa kohde on toisen määräämisvallan alainen laajemmin kuin parituksessa. Ihmiskaupassa tekijä voi esimerkiksi käyttäen hyväksi toisen turvatonta tilaa pitää häntä vallassaan hänen saattamisekseen prostituutioon. Säännöstä ei ole tulkittava niin, että se olisi aina ajallisesti paritusta edeltävä teko. Tekijän voidaan katsoa toimivan henkilön saattamiseksi esimerkiksi prostituutioon silloinkin, kun hän toimii syntyneen tilanteen jatkamiseksi eli estää toista luopumasta prostituutiosta. Jos parituksen kaltaisessa tilanteessa ihmiskaupan muut tunnusmerkit — käytetyt keinot ja tekotavat — ovat olemassa, ihmiskauppasäännöstä on pidettävä ensisijaisena paritussäännöksiin, myös ehdotettuun törkeään paritukseen nähden. Paritus voi myös muuttua ihmiskaupaksi, jos prostituoitu käyttäen ihmiskauppasäännösten mukaisia keinoja saadaan jatkamaan toimintaansa.(HE 103/2014 s. 6-7)

Ihmiskauppaan liittyy myös vaikeita kysymyksiä koskien ihmiskaupan tunnistamista. Ihmiskaupan uhria voi olla vaikea tunnistaa uhriksi. Uhri ei välttämättä uskalla puhua asioista totuudenmukaisesti viranomaisille. Esimerkiksi www.ihmiskauppa.fi sivulla todetaan, että: Asianmukaisella tunnistamisella on ihmiskaupan uhrien kannalta ratkaiseva merkitys. Jos ihmiskaupan uhreja ei tunnisteta, heidän lainmukaiset oikeutensa apuun ja suojeluun eivät voi toteutua. Tunnistamattomat uhrit eivät ohjaudu heitä varten perustettuun auttamisjärjestelmään tai pääse osallisiksi muistakaan oikeuksistaan, kuten oikeudestaan jäädä maahan ihmiskaupan uhreina. Tunnistamattomuus voi johtaa uhrin rankaisemiseen laittomaan toimintaan osallistumisesta tai esimerkiksi laittomasta maahantulosta. Se voi johtaa myös mahdollisen ihmiskaupan uhrin maasta poistamiseen, hyväksikäytön jatkumiseen ja / tai uudelleen uhriutumiseen. Puutteet uhrien tunnistamisessa heijastuvat kielteisesti myös rikostorjuntaan ja muun ihmiskaupan vastaisen toiminnan onnistumismahdollisuuksiin.

3 a §. Törkeä ihmiskauppa 

”Jos ihmiskaupassa
1) käytetään 3 §:ssä tarkoitettujen keinojen sijasta tai lisäksi väkivaltaa, uhkausta tai kavaluutta,
2) aiheutetaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka näihin rinnastettavaa erityisen tuntuvaa kärsimystä,
3) rikos kohdistuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan lapseen tai henkilöön, jonka kyky puolustaa itseään on olennaisesti heikentynyt, tai
4) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa (8.5.2015/564)ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ihmiskaupasta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Törkeästä ihmiskaupasta tuomitaan myös se, joka alistaa toisen orjuuteen tai pitää toista orjuudessa, kuljettaa orjia tai käy kauppaa orjilla, jos teko kokonaisuutena arvostellen on törkeä.

Yritys on rangaistava.”

Huomioita pykälästä

Törkeän ihmiskaupan ja törkeän parituksen tekomuotoja on lainsäädäntömuutoksilla jouduttu tarkentamaan. Törkeästä parituspykälästä poistettiin vuonna 2014 kohta, joka on puolestaan törkeän ihmiskaupan pykälässä. Kohta koskee tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toiselle aiheutettua vaikeaa ruumiinvammaa, vakavaa sairautta, hengenvaarallista tilaa taikka näihin rinnastettavaa erityisen tuntuvaa kärsimystä. Lain esitöissä on katsottu, että kyseisiä seurauksia voi aiheutua nimenomaan tilanteissa, joissa henkilöä taivutetaan toimimaan prostituutiossa vastoin tahtoaan, jolloin kysymys on ihmiskaupparikokselle ominaisesta painostamisesta tai uhkailusta. Muutenkin ihmiskaupparikosten tunnusmerkistöissä on elementtejä, jotka voivat johtaa tällaisiin seurauksiin (riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan hyväksikäyttö, ihmisarvoa loukkaavat olosuhteet, väkivallan käyttö ja orjuuteen liittyvät teot). Lainsäädäntömuutosten perusteella tällaiset teot tuli katsoa ihmiskaupparikoksiksi ja ennen kaikkea törkeäksi ihmiskaupaksi. (HE103/2014)

Eduskunnan lakivaliokunta (LaVM 4/2004 vp) totesi tekijän ja teon kohteen välisen alistussuhteen olevan ihmiskaupassa intensiivisempi ja kokonaisvaltaisempi kuin parituksessa.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO:2014:80 arvioinut ihmiskaupan törkeää tekomuotoa. Uhri on ollut tapauksessa alle 18-vuotias. Näin ollen rikos on kohdistunut alaikäiseen, ja törkeän ihmiskaupan ankaroittamisperuste on kohdan 3 osalta täyttynyt. Asiassa oli vielä arvioitava oliko teko kokonaisuutena arvostellen törkeä. KKO on aiemmissa ratkaisuissaan todennut, että pelkästään jonkin ankaroittamisperusteen täyttyminen ei riitä rikoksen katsomiseen kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Joissain tapauksissa ankaroittamisperusteen ilmenemistapa saattaa kuitenkin olla niin vahingollinen tai vaarallinen, että se jo sellaisenaan antaa aiheen arvioida rikos kokonaisuutena arvostellen törkeäksi.

Tapauksessa KKO katsoi, että alaikäinen uhri oli värväämisen seurauksena tarjonnut seksipalveluita useille kymmenille miehille neljän kuukauden aikana. Seksipalvelut olivat kattaneet sukupuoliyhteyden kohteeksi joutumista, jota voidaan pitää hyväksikäytön vakavimpana muotona. Lisäksi KKO:n lopputulokseen vaikutti se, että tekijä oli käyttänyt uhrin perheeseen kohdistuvaa väkivallan uhkaa, joka oli omiaan aiheuttamaan uhrissa ahdistuneisuutta. Näillä perusteille teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä ja teko katsottiin törkeäksi ihmiskaupaksi.

http://www.ihmiskauppa.fi/ihmiskauppa/ihmiskaupan_muodot/seksuaalinen_hyvaksikaytto/mikko_-_loverboyn_uhri

Rangaistuksen koventamisperusteista

Rikoslaki 6 luku 

5 §. Koventamisperusteet (13.6.2003/515)

”Rangaistuksen koventamisperusteita ovat:
1) rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus;
2) rikoksen tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä;
3) rikoksen tekeminen palkkiota vastaan;
4) rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta; ja (13.5.2011/511)
5) tekijän aikaisempi rikollisuus, jos sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta tai muuten osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Huomioita pykälästä

Pykälän 4. kohta on muuttunut 1.6.2011 alkaen. Rangaistuksen koventamisperusteet tulevat kyseeseen useiden uhriryhmien kohdalla. Esimerkiksi rikoksen tekeminen siksi, että uhri on maahanmuuttajataustainen, vammainen tai kuuluu seksuaalivähemmistöön voi olla koventamisperuste.

Syyteoikeuden vanhentumisesta 

Rikoslaki 8 luku

1 §.  Syyteoikeuden yleinen vanhentuminen (11.4.2003/297)

1-3 momentti

”Oikeus syyttää rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on elinkautinen vankeus, ei vanhennu. (11.4.2008/212)
Syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu
1) kahdessakymmenessä vuodessa, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta määräajaksi yli kahdeksan vuoden,
2) kymmenessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli kaksi vuotta ja enintään kahdeksan vuotta vankeutta,
3) viidessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään kaksi vuotta vankeutta, ja
4) kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta, sakkoa tai rikesakko. (27.8.2010/755)
L:lla 755/2010 muutettu 4 kohta tulee voimaan lailla säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
4) kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta tai sakkoa.
Ankarimmalla rangaistuksella tarkoitetaan sitä rangaistusta, joka tekoon sovellettavassa rangaistussäännöksessä on säädetty enimmäisrangaistukseksi”.

1 §. Syyteoikeuden erityinen vanhentuminen (20.5.2011/540)

 5 momentti

”Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun asianomistaja täyttää kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Sama koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta raiskausta, törkeää raiskausta, pakottamista sukupuoliyhteyteen, pakottamista seksuaaliseen tekoon, seksuaalista hyväksikäyttöä, paritusta, törkeää paritusta, ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa. Syyteoikeus vanhentuu rikoksen kohteena olleen henkilön täyttäessä kaksikymmentäkolme vuotta, jos kysymyksessä on 20 luvun 8 b §:n 2 momentissa tarkoitettu lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin”.

Huomioita pykälästä​​​​​​​

Seksuaalirikokset vanhentuvat pääsääntöisesti 10 ja 20 vuodessa riippuen siitä, onko kyseessä rikoksen ns. tavallinen vaiko törkeä tekotapa. Nämä vanhentumisajat ovat tulleet voimaan 1.1.1999.

Alaikäisiin kohdistuneiden seksuaalirikosten osalta on säädetty 1.1.2006 voimaan tulleella säännöksellä, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun asianomistaja täyttää 28 vuotta. Sama koskee 18 vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta raiskausta, törkeää raiskausta ja pakottamista sukupuoliyhteyteen. Tätä säännöstä sovelletaan 1.1.2006 ja sen jälkeen tapahtuneisiin rikoksiin (1161/2005).

Pykälään lisättiin 5 momentti, sitä sovelletaan 1.6.2011 ja sen jälkeen tapahtuneisiin rikoksiin. Tähän momenttiin on lisätty rikoksia, joilla on tämä erityinen vanhentumisaika. Momentin mukaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun asianomistaja täyttää 28 vuotta. Sama koskee 18 vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta raiskausta, törkeää raiskausta, pakottamista sukupuoliyhteyteen, pakottamista seksuaaliseen tekoon, seksuaalista hyväksikäyttöä, paritusta, törkeää paritusta, ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa.

Ja vielä vuoden 2011 uudistuksena on lisäys edellä mainittuun 5 momenttiin, jonka mukaan syyteoikeus vanhentuu rikoksen kohteena olleen henkilön täyttäessä 23 vuotta, jos kysymyksessä on 20 luvun 8b §:n 2 mom. tarkoitettu lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin. Voimaantulo tässäkin tapauksessa on ollut 1.6.2011.​​​​​​​

Muutokset:

Katriina Sorsa, varatuomari, koordinaattori, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, www.senjanetti.fi-hanke, rahoittajana oikeusministeriö

Lataa pdf

Ohjeita uhrille maksuttomasta oikeudenkäyntiavustajasta ja tukihenkilöstä

Milloin saat maksuttoman oikeudenkäyntiavustajan poliisikuulusteluun?

Jos olet joutunut seksuaalirikoksen, lähisuhdeväkivallan tai vakavan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuneen rikoksen uhriksi, sinulla on oikeus maksuttomaan oikeudenkäyntiavustajaan rikosilmoituksen tekovaiheessa. Mikäli olet jo poliisin luona, kuulustelua voidaan mahdollisesti siirtää, kunnes avustaja on saatu paikalle, jos ilmoitat poliisille toivovasi avuksesi oikeudenkäyntiavustajaa.

Kuka voi toimia oikeudenkäyntiavustajana?

Oikeudenkäyntiavustajana voi toimia oikeusaputoimiston julkinen oikeusavustaja, yksityinen asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja.

Mihin tarvitset oikeudenkäyntiavustajaa?

Oikeudenkäyntiavustaja voi auttaa sinua poliisikuulustelussa oikeudellisesti merkittävien seikkojen esille tuomisessa sekä muun muassa vahingonkorvausvaatimustesi harkinnassa ja esitutkinnan loppulausunnossa.

Ennen oikeudenkäyntiä oikeudenkäyntiavustaja voi kertoa sinulle oikeudenkäynnin kulusta ja välittää oikeudelle toiveitasi sellaisista erityisjärjestelyistä, joilla varmistetaan, että sinun ei tarvitse kohdata tekijää oikeudessa.

Oikeudenkäynnissä oikeudenkäyntiavustaja huolehtii siitä, että kaikki kannaltasi tärkeät asiat tulevat esille.

Milloin saat maksuttoman oikeudenkäyntiavustajan oikeudenkäyntiin?

Voit saada maksuttoman oikeudenkäyntiavustajan oikeudenkäyntiin, jos syyttäjä ajaa oikeudessa rikosasiaasi, jossa olet joutunut seksuaalirikoksen, lähisuhdeväkivallan, ihmiskaupan tai vakavan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuneen rikoksen uhriksi, ja sinulla on vaatimuksia rikoksen tekijältä.

Vaatimuksesi voivat olla vaatimus tekijän tuomitsemiseksi rangaistukseen ja vahingonkorvausvaatimus tekijältä. Poliisi kysyy sinulta, onko sinulla näitä vaatimuksia. Mikäli kyseessä on asianomistajarikos, asia ei lähde eteenpäin, jos et vaadi tekijälle rangaistusta. Syyttäjä ajaa oikeudessa syytettä myös asianomistajarikoksesta, mikäli asianomistaja esittää rangaistusvaatimuksen ja muut syytteen nostamisen edellytykset täyttyvät.

Milloin saat maksuttoman tukihenkilön?

Oikeudenkäyntiavustajan lisäksi sinulla on oikeus saada myös maksuton tukihenkilö sekä poliisikuulusteluun että oikeudenkäyntiin henkiseksi tueksi. Tukihenkilön kanssa voit luottamuksellisesti keskustella tapauksen herättämistä tunteista, juridisia ohjeita hän ei anna. Tukihenkilönä voi toimia uhrin luotettava tuttava tai ystävä (ei kuitenkaan mahdollisesti todistajana oleva henkilö) tai esimerkiksi Rikosuhripäivystyksen vapaaehtoinen tukihenkilö. Myös oikeus voi uhrin pyynnöstä määrätä uhrin nimeämän henkilön tämän tukihenkilöksi. Oikeuden määräämällä tukihenkilöllä on oikeus saada esimerkiksi korvaus matkakuluista.

Mitä tarkoitetaan lähisuhdeväkivallalla, jolloin on oikeus maksuttomaan oikeudenkäyntiavustajaan ja tukihenkilöön?

Rikoslaissa lähisuhde on määritelty siten, että uhri on tekijän aviopuoliso tai entinen aviopuoliso, sisarus tai sukulainen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa tai henkilö, joka asuu tai on asunut tekijän kanssa yhteistaloudessa tai on tai on ollut muuten näihin rinnastettavan suhteen takia hänelle läheinen (rikoslaki 21 luku 16 §).

Lievän pahoinpitelyn uhri ei ole oikeutettu maksuttomaan oikeudenkäyntiavustajaan, mutta hänellä on oikeus tukihenkilön saamiseen.

Asiaa koskevat lainkohdat

Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 2 luku 1a §, 3 § ja 10 §

Koonnut:

Päivi Vilkki, varatuomari, projektivastaava, Senja-projekti 2009-2011, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana Raha-automaattiyhdistys ry

Muutokset:

Katriina Sorsa, varatuomari, hankekoordinaattori, www.senjanetti.fi -hanke 2017-2018, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tukinainen ry, rahoittajana oikeusministeriö

Lataa pdf

Oikeuden määräämä tukihenkilö uhrille rikosprosessia varten

Oikeus voi määrätä seksuaalirikoksen, lähisuhdevallan tai muun vakavan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen uhrille tukihenkilön esitutkintaa ja/tai oikeudenkäyntiä varten. Myös muun muassa paritusrikoksen ja ihmiskaupan uhri voi saada oikeuden määräämän tukihenkilön esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin, kun uhria kuullaan henkilökohtaisesti ja hänen voidaan olettaa tarvitsevan tukea. Oikeuden antama määräys tukihenkilölle on henkilökohtainen.

Oikeus tukihenkilöön on riippumaton uhrin taloudellisesta tilanteesta. Saadakseen tukihenkilön uhrin ei tarvitse esittää selvitystä omista, vanhempiensa tai puolison tuloista tai varallisuudesta. Oikeuden määräämälle tukihenkilölle maksetaan korvaus noudattaen, mitä valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetussa laissa säädetään. Korvausta saa siten päivärahan lisäksi muun muassa matkakuluista ja tarvittaessa kohtuullisista majoituskustannuksista. Tämä käytäntö mahdollistaa sen, että tukihenkilö voi olla sama henkilö, vaikka oikeudenkäynti olisi toisella paikkakunnalla kuin missä uhri ja tukihenkilö asuvat. Etenkin erityisryhmien, kuten esimerkiksi lasten, nuorten, vammaisten ja maahanmuuttajien kohdalla voi olla tärkeää, että tukihenkilö pysyy samana koko oikeusprosessin ajan. Korvausten maksamista varten on olemassa oma lomakkeensa, joita on saatavilla oikeudessa. Korvauksia voi hakea joissain tapauksissa etukäteen oman asuinalueensa poliisilaitokselta, tai ne maksetaan jälkikäteen tukihenkilön ilmoittamalle pankkitilille.

Tukihenkilön voi saada rikosprosessiin, vaikka uhrilla ei olisi oikeudenkäyntiavustajaa. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun uhrilla ei ole korvausvaatimuksia oikeudenkäynnissä, mutta häntä on tarpeen kuulla oikeudessa henkilökohtaisesti asian selvittämiseksi, ja hänen voidaan olettaa tarvitsevan tukea. Samoin paritusrikoksen uhri, joka ei ole asianomistaja, voi saada oikeuden määräämän tukihenkilön sekä esitutkintaan että oikeudenkäyntiin.

Tukihenkilö voi toimia uhrin tukena koko rikosprosessin ajan poliisikuulustelusta mahdolliseen valitustuomioistuimeen asti tai vaihtoehtoisesti rajoitetun ajan esimerkiksi vain oikeudenkäynnissä. Usein tukihenkilöä tarvitaan jonkin aikaa vielä oikeudenkäynnin jälkeenkin.

Kuka voi toimia tukihenkilönä?

Lähtökohtana on, että uhri itse saa valita hänelle määrättävän tukihenkilön. Oikeuden määräämänä tukihenkilönä voi toimia siihen suostumuksensa antanut henkilö, jolla on riittävä pätevyys. Tukihenkilön on tärkeää ymmärtää oma roolinsa uhrin tukena. Henkilö, joka on todistajana uhria koskevassa rikosasiassa, ei voi toimia oikeuden määräämänä tukihenkilönä.

Rikosasian käsitteleminen vaatii erityisesti seksuaalirikoksen uhrilta arkaluontoisten seikkojen esiin tuomista poliisikuulustelussa ja myöhemmin oikeudenkäynnissä, jos asia etenee oikeudenkäyntiin asti. Seksuaalirikos aiheuttaa usein voimakkaita häpeän tunteita uhrille ja tapahtuneesta kertominen poliisikuulustelussa tai oikeudenkäynnissä ei ole helppoa. Tukihenkilön paikalla olon tulisi rohkaista uhria kertomaan tapahtumista avoimesti ja totuudenmukaisesti. Uhrilla on rikosprosessissa lain mukaan totuudessa pysymisvelvollisuus toisin kuin rikoksesta epäillyllä tai vastaajalla. Väärän tiedon antaminen voi johtaa siihen, että uhri saattaa itse syyllistyä rikosoikeudellisesti sanktioituun tekoon, kuten väärään ilmiantoon tai kunnianloukkaukseen.

Tukihenkilönä voi toimia myös uhrin läheinen. Näissä tilanteissa tulee arvioitavaksi, edistääkö läheisen rooli tukihenkilönä uhrin etua rikosprosessissa. Mikäli läheinen toimii uhrin tukihenkilönä, on mahdollista, että uhri pyrkii suojelemaan läheistään jättäen kertomatta rikosasian kannalta olennaisia seikkoja. Esimerkiksi nuoren seksuaalirikoksen uhrin vanhempi, joka toimii nuoren tukihenkilönä, voi lisätä uhrin turvallisuuden tunnetta oikeusprosessissa. Nuori seksuaalirikoksen uhri ei kuitenkaan välttämättä kykene tai halua puhua seksuaalirikokseen liittyvistä yksityiskohdista oman vanhemman läsnä ollessa.

Tukihenkilön on myös hyvä itse tiedostaa, että vakavan rikoksen yksityiskohtien kuuleminen ja läpikäyminen rikosprosessin aikana voi aiheuttaa myös tukihenkilölle ahdistavia tuntemuksia. Tukihenkilön ei tulisi käsitellä omia tunnetilojaan tuettavan avulla.

Hakemus tukihenkilön määräämiseksi

Vapaamuotoisen hakemuksen tukihenkilön määräämiseksi voi tehdä uhri itse, hänen oikeusavustajansa tai poliisi. Myös syyttäjä voi esittää tukihenkilön määräämistä. Määräystä haetaan kirjallisesti siltä käräjäoikeudelta, jossa asia on vireillä tai jossa se voidaan panna vireille. Jos tukihenkilöä tarvitaan vasta hovioikeusvaiheessa, määräystä haetaan hovioikeudesta. Tukihenkilö voidaan tarvittaessa määrätä myös vasta paikan päällä oikeudenkäynnissä. Oikeuden antama määräys tukihenkilölle on henkilökohtainen.

Suostumus tukihenkilöksi

Tukihenkilöltä edellytetään hänen antamaansa suostumusta tehtävään. Tukihenkilön on ymmärrettävä tukisuhteen tarkoitus ja vaitiolovelvollisuuden merkitys.

Suostumuksen tukihenkilöksi voi antaa esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Suostun A:n tukihenkilöksi esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten seksuaalirikosta koskevassa asiassa, jossa A on asianomistaja.

Sitoudun sekä tukihenkilösuhteen kestäessä että sen lakattua olemaan ilmaisematta sivulliselle tietoja, joita olen tukihenkilösuhteessa toimiessani saanut tietää A:ta koskevasta rikosasiasta, rikostutkinnasta, oikeudenkäynnistä, hänen henkilökohtaisista oloistaan tai taloudellisesta asemastaan.

Ymmärrän, että salassapitovelvollisuuden rikkominen tähän rikosasiaan liittyvissä asioissa on rikoslain mukaan rangaistava teko.

Nimi ja osoite
Syntymäaika
Paikka ja päiväys
Allekirjoitus ja nimenselvennys

Tukihenkilön tehtävät

Tukihenkilön tehtävä on olla esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä rikoksen asianomistajan henkilökohtaisena tukena ja auttaa häntä asian käsittelemiseen liittyvissä käytännön kysymyksissä. Rikoksen uhrin kanssa voidaan myös sopia, että tukihenkilö on mukana esimerkiksi vain oikeudenkäynnissä. Yleensä kuitenkin luottamuksellisen suhteen syntymiseksi tukihenkilö ja rikoksen uhri tapaavat jo esitutkinnan alkuvaiheessa poliisikuulustelun lähestyessä tai jo ennen kuin rikosilmoitusta on vielä tehty.

Tukihenkilö ei ole uhrin oikeusavustaja eikä terapeutti. Tukihenkilön tehtävä on nimensä mukaisesti toimia uhrin henkilökohtaisena tukena rikosprosessissa. Tukihenkilö voi omalla panoksellaan helpottaa myös oikeusavustajan työtä tukemalla uhria, jolloin oikeusavustaja voi paremmin keskittyä juridisiin seikkoihin ja varsinaiseen rikosprosessiin uhrin asiassa.

Asian käsittelemiseen liittyvät kysymykset voivat vaihdella rikosprosessin eri vaiheissa. Esimerkiksi esitutkinnan alettua uhria on tuettava kuulusteluun liittyvissä käytännön järjestelyissä siinä, että uhri pystyisi kertomaan tapahtumista mahdollisimman avoimesti ja totuudenmukaisesti. Tässä vaiheessa uhri usein myös etsii oikeusavustajaa, jonka hankkimisessa tukihenkilö voi auttaa. Oikeudenkäynnin lähestyessä uhria tulee tukea siinä, miten oikeudenkäynnissä toimitaan ja mitä uhrilta siellä odotetaan.

Tukihenkilön rooli poliisikuulustelussa

Tukihenkilö voi tulla mukaan poliisikuulusteluun, kun rikoksen uhria kuullaan. Yleensä tässä vaiheessa uhrilla on jo yksityinen tai julkinen oikeusavustaja, joka on mukana poliisikuulustelussa. Tukihenkilö voi olla kuulustelussa mukana, vaikka uhrilla olisi kuulustelussa myös avustaja paikalla.

Tukihenkilö voi ennen poliisikuulustelua kertoa yleisellä tasolla kuulustelutilanteesta, mutta hänen tehtävänä poliisikuulustelussa ei ole antaa rikoksen uhrille juridisia neuvoja eikä esittää uhrin puolesta rikosasiaan liittyviä kysymyksiä. Juridisten neuvojen antaminen ja kysymysten esittäminen kuuluvat yksityisen tai julkisen oikeusavustajan tehtäviin. Tukihenkilö voi ehdottaa rikoksen uhrille avustajan hankkimista, jos hänellä ei sitä vielä ole.

Tukihenkilö on poliisikuulustelussa uhrin tukena ja seuraa mitä tarpeita uhrilla kuulustelun aikana tulee esiin. Uhri voi hyvinkin tarvita kuulustelun aikana esimerkiksi taukoa. Tauon aikana tukihenkilö voi tiedustella uhrin jaksamista ja uhrin kokemusta poliisikuulustelusta.

Poliisikuulustelu voi olla uhrille hämmentävä kokemus, sillä uhri joutuu käymään rikoksen tapahtumat uudelleen läpi. Poliisin tehtävänä on selvittää rikoksen tapahtumat tarkasti ja uhrille esitettävät kysymykset ovat näin ollen yksityiskohtaisia. Tukihenkilön on hyvä tiedostaa, että uhri voi kokea rikosasiaan liittyvien tarkkojen kysymysten esittämisen kiusallisena. Lisäksi rikos on uhrille usein traumatisoiva kokemus, ja trauman vuoksi uhri ei välttämättä kykene ilmaisemaan itseään selvästi poliisikuulustelussa. Näissä tilanteissa tukihenkilön rooli henkisenä tukena auttaa uhria kertomaan tapahtumista selkeämmin ja sujuvoittaa kuulustelun etenemistä.

Tukihenkilön rooli oikeudenkäynnissä

Tukihenkilön rooli korostuu oikeudenkäynnissä, joka on varsinkin erityistukea vaativan rikoksen kuten seksuaalirikoksen, vakavan väkivallan, parituksen tai ihmiskaupan uhrille usein yksi haastavimmista vaiheista rikosprosessissa. Rikoksen uhrille oikeudenkäynti tuottaa helposti stressiä ja jännitystä. Jos tukihenkilö tulee vasta rikosprosessin tässä vaiheessa mukaan, niin uhrin edun mukainen käytäntö on, että tukihenkilö tapaa uhrin ennen oikeudenkäyntiä. Se on tärkeää, sillä tukihenkilö vahvistaa uhrin turvallisuudentunnetta ja parhaimmassa tapauksessa lievittää uhrin mahdollisia pelkoja ja epävarmuuden tunteita. Uhrin tulee voida luottaa tukihenkilöön, jotta hän uskaltautuu ottamaan esille hänelle vaikeita asioita. Tavoitteena on helpottaa uhrin kokemusta oikeudenkäynnistä.

Tukihenkilö voi kertoa uhrille yleisellä tasolla, mitä oikeudenkäynnissä tapahtuu ja miten siellä käyttäydytään. Sen sijaan oikeusavustajan tehtävä on kertoa uhrille tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin mitä uhrilta oikeudenkäynnissä odotetaan ja miten oikeudenkäynti etenee prosessioikeudellisesta näkökulmasta.

Oikeussalissa tukihenkilö seuraa uhrin oloa ja jaksamista. Tukihenkilö voi olla tarvittaessa yhteydessä esimerkiksi avustajaan, jos huomaa, että tauolle olisi tarvetta. Tauon aikana on hyvä tiedustella uhrin jaksamista ja keskustella uhrin kokemuksesta oikeudenkäynnin kulkuun liittyen.

Monet seksuaalirikoksen uhrit eivät halua kohdata tekijää enää teon jälkeen. Oikeudenkäynti on mahdollista järjestää niin, että uhri ja tekijä eivät kohtaa toisiaan. Tukihenkilö voi selvittää uhrin kanssa erityisjärjestelyjen tarvetta ja sopia niistä etukäteen uhrin oikeusavustajan tai esimerkiksi käräjäsihteerin kanssa. Tarpeet vaihtelevat uhrin ja rikokseen liittyneiden olosuhteiden mukaan, mutta useimmin käytetyt suojelutoimet tarkoittavat oikeussalissa syytetyn ja uhrin välistä näköestettä eli sermiä ja erillistä odotustilaa oikeustalolla.

Tukihenkilön ja oikeudenkäyntiavustajan yhteistyö uhrin tukemiseksi

Tukihenkilö voi tehdä yhteistyötä uhrin oikeudenkäyntiavustajan kanssa sopimalla tehtävien jaosta käytännön järjestelyiden suhteen. Tukihenkilön ja oikeudenkäyntiavustajan yhteistyön tulee perustua uhrin tarpeiden ja toiveiden kunnioittamiseen. Tukihenkilön ja oikeudenkäyntiavustajan on esimerkiksi hyvä sopia uhrin kanssa etukäteen, miten ja kenen kanssa uhri tulee poliisikuulusteluun ja oikeudenkäyntiin.

Tukihenkilö ja oikeudenkäyntiavustaja voivat keskustella uhrin kanssa yhteisesti prosessin kulusta ja vastata uhrin kysymyksiin. Yhteistyössä on tärkeää muistaa oma rooli ja toimia sen mukaisesti. Tukihenkilö voi keskustella yleisesti uhrin tuntemuksista ja kokemuksista prosessiin liittyen, mutta hänen ei tarvitse tietää oikeudenkäynnin juridisia yksityiskohtia eikä ottaa kantaa niihin, vaan se kuuluu oikeudenkäyntiavustajan tehtäviin.

Rikoksen uhrin kohtaaminen sensitiivisesti

Sensitiivinen kohtelu merkitsee uhrin erityisyyden huomioimista, tietoisuutta rikoksen kokemisen ja oikeusprosessin vaikutuksista ja seurauksista uhrin käyttäytymiseen. Sensitiivisellä kohtelulla helpotetaan uhrin kokemusta ja toimimista rikosprosessin aikana. Tukihenkilö edesauttaa omalla toiminnallaan ja käytöksellään uhrin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Sensitiivisessä kohtaamisessa on hyvä muistaa uhrin kohtelias ja kunnioittava puhuttelu. Tukihenkilön ammatillisuuteen liittyy uhrin käytöksen ymmärtäminen ja se, että uhrin käytöksen taustalla voi vaikuttaa trauma. Uhri saattaa nähdä tilanteen ns. traumasilmälasiensa kautta. Tukihenkilön on hyvä ennakoida tilanteet, olla tarkkaavainen ja läsnä kohdatessaan rikoksen uhria.

Linkit lainsäädäntöön:

Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (11.7.1997/689) 2 luku 1 a §, 3 §, 3 a §, 4 §, 9 §, 10 §

Oikeusapulaki (5.4.2002/257)

Laki valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista (15.9.1972/666)