Raiskauskriisikeskus Tukinaisen ja Amnestyn Suomen osaston kysely paljastaa vakavan kuilun väkivaltaa kokeneiden avuntarpeen ja palvelujärjestelmän toiminnan välillä. Vaikka apua haetaan, monen väkivallan kokijan saama apu poliisilta, sosiaalityöstä, lastensuojelusta, terveydenhuollosta ja oikeusprosesseista on ollut riittämätöntä – väkivaltaa vähätellään, selitetään riidoiksi tai ohitetaan kokonaan.
Kyselyyn vastanneista 88 prosenttia kertoi virheistä, epäasiallisesta kohtelusta tai puutteista väkivallan tunnistamisessa ja kirjaamisessa. Myönteisiä kokemuksia saatiin sen sijaan erityistukipalveluista ja järjestöistä: monelle työntekijä oli ensimmäinen, joka sanoitti väkivallan ja tuki alkuun toipumisen tiellä.
Kysely korostaa, että väkivaltaa kokeneiden paremman tuen varmistamiseksi tarvitaan henkilöstön koulutusta, selkeitä ja pitkäjänteisiä palvelupolkuja, toimivia kirjaamiskäytäntöjä, riittävää rahoitusta tukipalveluille sekä lainsäädännön kehittämistä esimerkiksi pakottavan kontrollin kriminalisoimiseksi.