Tämä teksti syntyy työssäni Tukinaisen kriisityöntekijänä kohtaamieni ihmisten kokemuksista. Kirjoitan niistä yleisellä tasolla ja yksityisyyttä kunnioittaen.
Moni nuori aikuinen hakee apua seksuaaliväkivallan kokemukseen, joka on tapahtunut aikuisuudessa. Häpeä, syyllisyys ja kehossa elävät traumaoireet voivat alkaa vähitellen hellittää, kun tapahtunutta kohdataan empaattisesti, turvallisesti ja tunnetasolla. Seksuaaliväkivallan trauma on kuitenkin usein pitkäkestoinen. Asiakas on saattanut käydä pitkiäkin terapioita ilman, että juuri tätä kaikkein herkintä aluetta rikkonutta traumaa on kohdattu riittävän suoraan.
Seksuaaliväkivallan trauma voi alkaa hahmottua vasta myöhemmin
Luottamuksen vahvistuessa keskusteluun alkaa usein nousta myös nuoruus. Asiakas voi kertoa huonosta seksistä, sekavista teinivuosista, hukassa olosta, päihdekokeiluista tai illoista, joihin liittyy epämääräisiä tilanteita. Hän saattaa kuvata kohtaamisia, joissa huomattavasti vanhemmat miehet ovat hakeutuneet teini-ikäisen tytön seuraan ja tehneet hänelle asioita.
Tällaisissa hetkissä herää usein olennainen kysymys: oliko kyse suostumuksellisesta seksistä vai seksuaaliväkivallasta?
Nuori ei useinkaan pysty tunnistamaan kokemustaan heti seksuaaliväkivallaksi. Siksi kysymys voi tulla näkyväksi vasta aikuisuudessa, turvallisessa suhteessa, jossa tapahtunutta voidaan pysähtyä tarkastelemaan ilman syyllistämistä. Myös kehon kokemukset kertovat paljon. Keho voi kantaa häväistyksi tulemisen, pelon ja likaisuuden tunnetta pitkään, vaikka mieli ei vielä kykene nimeämään tapahtunutta.
Seksuaaliväkivalta vaikuttaa nuoren kehitykseen laajasti
Seksuaaliväkivallan trauma ei vaikuta vain seksuaalisuuteen. Se voi ulottua minäkuvaan, omanarvontuntoon, ihmissuhteisiin, turvallisuuden tunteeseen ja tapaan toimia maailmassa.
Nuori voi reagoida monella tavalla. Hän voi vetäytyä ihmissuhteista ja alkaa pelätä läheisyyttä, koska seksuaalisuudesta on tullut vaarallista. Toisaalta hän voi alkaa toistaa traumaansa yliseksuaalisella käyttäytymisellä. Arvottomaksi ja likaiseksi koettu keho voi altistua uusille rajanrikkomuksille.
Häpeä ja syyllisyys voivat juuttua syvälle vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi. Siksi seksuaaliväkivallan tunnistaminen juuri seksuaaliväkivallaksi on toipumisen kannalta ratkaisevaa. Kun kokemuksen luonne alkaa hahmottua, myös vastuu voi vähitellen siirtyä pois uhrilta sinne, minne se kuuluu: tekijälle.
Liian moni nuori jää ilman oikeanlaista apua
Aikuisuudessa esiin nouseva kysymys siitä, oliko nuoruudessa kyse seksistä vai seksuaaliväkivallasta, käynnistää usein hitaan oivalluksen. Osa nuoruuden kokemuksista ei ole ollut suostumuksellista seksiä, vaan seksuaaliväkivaltaa.
Liian usein nämä kokemukset jäävät huomaamatta myös ammattilaisilta. Nuori ei välttämättä kykene itse tunnistamaan tai sanoittamaan kokemaansa. Silloin hän on aikuisten havainnoinnin, kuulolla olon ja puheeksi ottamisen varassa.
Mielenterveyden oireita osaamme usein tunnistaa nuorissa hyvin. Uskallamme kysyä, ahdistaako tai onko mieliala maassa. Sen sijaan vaikeiden oireiden taustalla olevista haitallisista kokemuksista emme aina osaa kysyä. Seksuaaliväkivalta voi jäädä piiloon, vaikka sen seuraukset näkyvät nuoren voinnissa ja käyttäytymisessä.
Nuoret tarvitsevat seksuaalikasvatusta
Nykyään lapsille opetetaan jo varhain turvataitoja, oikeutta omaan kehoon ja esimerkiksi niin sanottuja uikkarisääntöjä. Tämä on tärkeää. Se voi vahvistaa lasten ja nuorten ymmärrystä rajoista ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta.
Samaan aikaan lapset ja nuoret altistuvat kuitenkin myös vahingolliselle tiedolle ja seksuaaliselle materiaalille, joka hämärtää käsitystä terveistä rajoista. Siksi nuori tarvitsee rinnalleen turvallisia aikuisia kaikissa kasvun vaiheissa.
Aikuisten tehtävä on ottaa seksuaalisuuteen liittyviä asioita puheeksi yhä uudelleen. On tärkeää, että nuori saa kysyä, ihmetellä ja puhua turvallisesti. Seksuaalikasvatuksen tulisi suojata nuorta monella tasolla: tarjota konkreettista tietoa, mutta myös käsitellä arvoja, asenteita, rajoja ja turvallisen tilan merkitystä.
Erityisen tärkeää on, että nuorten kanssa toimivat aikuiset ovat herkällä korvalla kuulolla silloin, kun nuoren käytös muuttuu. Joskus muutoksen taustalla voi olla kokemus, jota nuori ei itse osaa vielä ymmärtää tai sanoittaa.
Seksuaaliväkivallan trauma on tunnistettava aiemmin
Tarvitsemme sensitiivistä seksuaalikasvatusta. Lisäksi tarvitsemme aikuisia, jotka uskaltavat kysyä, kuunnella ja oikaista haitallisia uskomuksia. Myös ammattilaisten on tärkeää osata tunnistaa seksuaaliväkivallan trauman vaikutuksia nuorissa ajoissa.
Nuoret tarvitsevat aikuisten apua, jotta he voivat kasvaa seksuaalisesti turvassa. Ja silloin, kun rajoja on rikottu, he tarvitsevat oikeaa apua oikeaan aikaan.
Liian moni nuori jää edelleen vaille tarvitsemaansa kriisiapua seksuaaliväkivallan traumaan. Siksi tunnistamista, puheeksi ottamista ja oikea-aikaista tukea on vahvistettava.
Taina Repo
psykologi, kriisityöntekijä
Raiskauskriisikeskus Tukinainen