Väkivalta naisia kohtaan on Suomessa yleistä
Kuluvasta vuodesta uhkaa tulla naissurmien osalta yksi synkimpiä viimeiseen viiteentoista vuoteen. Elämme aikaa, jossa naisia kuolee lähisuhdeväkivallan seurauksena joka toinen viikko.
Eurostatin raportin mukaan Suomi on kärkisijalla naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydessä. Raportin mukaan 33,8 prosenttia suomalaisnaisista kertoo kokeneensa fyysistä parisuhdeväkivaltaa elämänsä aikana (FRA 2024).
Myös Suomessa tehdyt väestötutkimukset kertovat ilmiön laajuudesta. Parisuhdeväkivaltaa on elämänsä aikana kokenut 44 prosenttia 16–74-vuotiaista suomalaisista. Lapsuudessa lähisuhdeväkivaltaa on kokenut jopa 65 prosenttia väestöstä (Siltala ym. 2022).
Näiden lukujen perusteella ilmiöstä voidaan puhua sosiaalisena pandemiana. Missä ovat kansalliset suunnitelmat ja poikkihallinnolliset toimet?
Seksuaaliväkivalta tapahtuu usein läheisissä suhteissa
Tukinaisen arjessa kuulemme seksuaaliväkivallasta, joka on ollut osa seurustelu- tai parisuhdetta. Se on voinut tapahtua treffeillä, perheen sisällä tai olla tutun henkilön, esimerkiksi työtoverin, tekemää.
Harvoin kyse on tekijästä, jota uhri ei tunne. Myös tällaisia tapauksia Tukinaisen asiakaskunnassa kuitenkin on.
”Miksi juuri minä?” on uhrin tavallinen kysymys. Asiantuntijat tietävät, että kysymys ”kuka meistä ei?” kuvaa todellisuutta surullisen realistisesti.
Niin yleisiä erilaiset väkivallan kokemukset lähisuhteissa, seksuaalinen häirintä sekä seksuaalinen kajoaminen työpaikoilla, julkisissa tiloissa, kulkuvälineissä ja yöelämässä ovat.
Myös väkivaltaa kokeneiden läheiset kantavat huolta
Tukinaisessa kohtaamme väkivallan kohteeksi joutuneita ihmisiä, mutta myös heidän läheisiään: vanhempia, puolisoita ja ystäviä.
Läheiset seuraavat sivusta heille rakkaan ihmisen kärsimystä. He ovat usein hädissään, ahdistuneita ja peloissaan.
Monen läheisen kysymys on sama: Miksi tällainen saa jatkua? Miksi tähän ei puututa tiukemmin?
Naisiin kohdistuva väkivalta jää usein piiloon
Naisiin kohdistuvassa väkivallassa on usein kyse arkisesta väkivallasta ja yksityisiin tiloihin piiloutuvasta rikollisuudesta.
Kyse on piilorikollisuudesta, josta vain osa päätyy viranomaisten tietoon. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi väkivalta aiheuttaa yhteiskunnalle huomattavia kustannuksia (Siltala ym. 2022).
Mitä asialle voidaan tehdä?
Ammattilaisten tieto ilmiöstä on vuosien saatossa lisääntynyt. Myös lainsäädäntö on muuttunut uhrin näkökulmasta parempaan suuntaan.
Silti väkivaltaa kuvaavat tilastot ovat pysyneet korkealla ja osin jopa kasvaneet.
Seksuaali- ja lähisuhdeväkivallan tutkintaan tarvitaan lisää resursseja
Ensimmäinen vaikuttava toimi olisi poliisin resurssien kohdentaminen nykyistä paremmin seksuaali- ja lähisuhdeväkivaltarikosten tutkintaan.
Tällä hetkellä jutut etenevät Suomessa tuskastuttavan hitaasti. Tämä voidaan nähdä rakenteellisena misogyniana.
Esimerkiksi talous- ja huumerikosten tutkinnat etenevät pääosin rivakammin.
Naisiin kohdistuva väkivalta on turvallisuusuhka
Naisiin kohdistuva väkivalta yhteiskunnassa on turvallisuusuhka, johon tulisi suhtautua vakavammin (kts. Naisviha on Ranskassa turvallisuusuhka, jota verrataan jo ääri-islamismiin | Yle Kulttuuri ja Asia | Yle).
Turvallisuuteen yhteiskunnassa tulisi suhtautua yhtä intohimoisesti kuin jääkiekon maailmanmestaruuteen.
Suostumuskulttuuria on opetettava
Kouluissa, oppilaitoksissa ja yliopistoissa tulisi tarjota seksuaalikasvatusta, joka käsittelee sukupuolten tasa-arvoa ja suostumuskulttuuria.
Kyse ei ole vain yksilöiden tiedosta tai asenteista. Kyse on siitä, millaista turvallisuutta yhteiskunta rakentaa kaikille jäsenilleen.
Miesten haavoittuvuuteen liittyvä häpeä tarvitsee huomiota
Kolmas asia koskee miesten haavoittuvuuteen liittyvän häpeän kanssa työskentelyä.
HBO:n Half Man on brittiläinen kuusiosainen draama, jonka on luonut Richard Gadd. Helsingin Sanomien arvion mukaan ”…sarjan tietyt kohtaukset ovat vahvinta, mitä miesten väkivaltaisuudesta, halusta, naisvihasta ja homofobiasta on koskaan TV-draamoissa nähty”. (Half Man on ennennäkemättömän vahva kuvaus maskuliinisuuden ansoista | HS.fi).
Sarjan ”pahis” Ruben on isänsä väkivallan ja hyväksikäytön traumatisoima. Rubenin tunteiden hallinta on olematonta, ja hän päätyy vankilaan myös rakastamansa naisen pahoinpitelystä.
Hän tunnustaa vankilan pleksin läpi epäviralliselle velipuolelleen Niallille, että isän seksuaalinen hyväksikäyttö aiheutti hänelle joskus tahattoman orgasmin.
Häpeä ja inho, joita Ruben kantoi tästä fysiologisesta reaktiosta, vaikuttivat syvästi hänen käsitykseensä itsestään. Reaktiolla ei ollut mitään tekemistä suostumuksen tai omaehtoisen nautinnon kanssa.
Silti Ruben rakensi itsestään miehen, jolle kukaan ei enää ryppyile ja jota kukaan ei enää alista. Samalla hänen oma haavoittuva ihmisyytensä piiloutui myös häneltä itseltään.
Häpeä voi ruokkia väkivallan kierteitä
Myös osa Gisèle Pelicotin raiskaajista kertoi olleensa itse väkivallan ja hyväksikäytön uhreja.
Miesten kokema seksuaaliväkivalta on siten kolmas asia, johon yhteiskunnassa tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.
Häpeä, ilman myötätuntoista tukijaa, voi saada aikaan vakavia väkivallan kierteitä ja naisvihaa, koska häpeä, jota ei voi itsessä kohdata, on siirrettävä jonkun toisen, usein itseä heikomman kannattavaksi.
Valitettavasti elämä haavoittaa jokaista meitä jollain tavalla mutta voimme aikuisina valita, lisäämmekö toistemme kärsimystä vai pyrimmekö vähentämään sitä.
Olemme yksilöinä ja yhteiskuntana tässä valinnan paikassa.
Johanna Linner Matikka
Johtava kriisityöntekijä
Tukinainen ry