Sinulla on oikeus edetä omassa tahdissasi. Jokainen pieni askel kohti paranemista on arvokas. On tärkeää muistaa, että sinun ei tarvitse kertoa kaikkea heti, eikä tarkka tapahtumakuvaus ole tarpeellinen kriisityötä aloitettaessa. Pysyttele tässä hetkessä, tunnista tunteesi ja muista, että olet nyt turvassa.
Välttely
Seksuaaliväkivaltaa kokenut yrittää tyypillisesti välttää eri tavoin kokemaansa. Kokemuksen ajatteleminen ja siitä puhuminen palauttavat mieleen tuskallisen tapahtuman kaikkine siihen liittyvine havaintoineen, reaktioineen ja tunteineen. Kiireisenä pysytteleminen, päihteiden käyttö, liiallinen tai jopa pakonomainen keskittyminen esimerkiksi liikuntaan, opiskeluun tai työhön ovat tyypillisiä välttelyn keinoja.
Välttely on tärkeä säätelykeino väkivaltakokemuksen todentumisessa. Välttely voi hidastaa traumakokemuksen käsittelyä ja realisoitumista, mutta on toisaalta myös mielen säätelykeino liiallisella voimalla aktivoituville tunteille. Traumaa työstettäessä onkin tärkeää löytää tasapaino välttelyn ja hallitun traumakokemuksen käsittelyn välille.
Tarkka tapahtumakuvaus ei ole tarpeellinen kriisityötä aloitettaessa. Asiakas valitsee itse mitä kertoo. Psykoedukaatio, turvallinen läsnäolo ja kuunteleminen rohkaisevat asiakasta lähestymään traumakokemusta pienin askelin. Asiakasta autetaan pysyttelemään läsnä nykyhetkessä, jolloin riski uudelleenkokemiseen vähenee. Traumalaukaisijoita tunnistamalla ja nykyhetkeen orientoitumalla asiakkaan on mahdollista huomata, että väkivaltatilanne on ohi eikä toistumassa. Riittävän tuen, tiedon ja hallitun koetulle altistamisen avulla välttely usein vähenee ja asiakas uskaltautuu käsittelemään kokemaansa seksuaaliväkivaltaa ja sen vaikutuksia omassa elämässään.
Tunkeutuvat muisti- ja mielikuvat
Tunkeutuvat muisti- ja mielikuvat ovat traumamuistoista nousevia, kokonaisvaltaisia, toden tuntuisia ja usein pelottavia psyykkisiä ja kehollisia kokemuksia, jotka saattavat sisältää ääniä, hajuja, makuaistimuksia, tunteita, ajatuksia sekä fyysisiä tuntemuksia, kuten kosketusta, puristusta ja kipuja. Traumamuistoja ei voi hallita tahdonalaisesti, vaan ne voivat nousta mieleen yllättävissäkin tilanteissa, niin päiväsaikaan hereillä ollessa kuin öisin painajaisina.
Seksuaaliväkivaltaa kokenutta on tärkeä opettaa erottamaan traumakokemuksesta kumpuava reaktio nykyhetkestä. Kaksoistietoisuus tarkoittaa kykyä pysyä läsnä tässä hetkessä samaan aikaan kun kokee, kertoo tai kuvailee jotakin aiemmin kokemaansa:
”Kun tunnistat mieleesi tulevan raiskauksesta nousevan toden tuntuisen muistikuvan, tunteen, hajun, maun tai äänen, katso samalla ympärillesi ja totea, että nyt olet turvassa eikä se tapahdu uudelleen.”
Vaikutukset vireystilaan
Seksuaaliväkivallan vaikutukset ilmenevät tyypillisesti kehollisina kokemuksina ja mielialan vaihteluina. Yli- ja alivireystilat saattavat vaihdella nopeasti tai ne voivat olla samanaikaisia.
Ylivireystilassa tunnereaktiot ja kehoaistimukset voimistuvat ja kognitiivinen ajattelu vaikeutuu. Rauhoittuminen on vaikeaa, samoin keskittyminen. Ylivireystilassa jatkuva varuillaanolo näkyy jännittyneisyytenä, ärtymyksenä ja vaikeutena nukahtaa ja pysyä unessa. Ylivireys voi näkyä myös epävarmuutena ja turvallisuuden tarpeen lisääntymisenä.
Alivireys on tila, jossa mieli voi tuntua tyhjältä ja hajamieliseltä, puhuminen ja ajattelu vaikealta. Keho voi tuntua tunnottomalta ja toimintakyky hidastuneelta. Ihminen saattaa kokea ulkopuolisuuden tunnetta niin itsestä, muista ihmisistä kuin myös ympäröivästä maailmasta. Alivireystilassa kehoaistimukset ovat tavallista vähäisempiä ja tunteet turtuvat.
Työntekijän on hyvä muistaa, että seksuaaliväkivaltaa kokenut joutuu usein yhä uudelleen yhteyteen traumakokemuksensa sekä siihen liittyvien kehon tuntemusten ja tunteiden kanssa. Asiakasta autetaan tunnistamaan vireystilojensa vaihteluja sekä säätelemään sitä optimaaliseen vireystilaan eli ajattelun ja havainnoinnin mahdollistavalle tasolle. Asiakasta voi ohjata seuraamaan omaa vireystilaansa ja sen muutoksia tekemällä muistiinpanoja tunnistamistaan vaihteluista.
Vireystilan säätelyyn on erilaisia keinoja riippuen siitä, tarvitaanko vireystilan laskemista tai kohottamista. Ylivireystilassa käytetään kehoa ja mieltä rauhoittavia harjoituksia, alivireydessä taas niitä aktivoivia. Erilaiset psykofyysiset kehotietoisuutta lisäävät menetelmät auttavat vahvistamaan asiakkaan tietoista läsnäoloa sekä autonomisen hermoston reaktioiden havainnointia.
Syyllisyys
Seksuaaliväkivaltaa kokenut kantaa usein vastuuta tapahtuneesta, mikä aiheuttaa lähes aina voimakkaita syyllisyyden ja häpeän tunteita sekä syvän kokemuksen omasta huonommuudesta. Tämä edellyttää auttajalta toistuvaa ja hitain askelin tapahtuvaa syyllisyyden tunteiden käsittelyä.
Lamaantuminen hermoston yhtenä automaattisena selviytymiskeinona traumatilanteessa voi herättää syyllisyyttä siitä, ettei pystynyt puolustautumaan kieltäytymällä tai poistumalla tilanteesta. Tieto hermoston toiminnan automaattisesta luonteesta tuo usein ymmärrystä ja voi helpottaa syyllisyyden tunteita.
Syyllisyyden tunteilla, kuten muillakin tunteilla, on oma tehtävänsä. Toipumista estävät haitalliset itsesyytökset ovat ymmärrettäviä, sillä ne voivat auttaa pitämään yllä hallinnan tunnetta. Tämä voi olla psyykkisesti siedettävämpää kuin kohdata trauman tapahtumahetkellä koettu voimakas avuttomuus. Syyllisyyttä voidaan lievittää käymällä yhdessä läpi väkivallan teko mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja tunnistamalla tapahtuneessa se hetki, jolloin valinta siirtyi vain tekijälle. On tarpeen korostaa, että tekijällä on ollut aina mahdollisuus valita! Työntekijän tulee painottaa, ettei uhri ole syyllinen, vaan tekijä on aina vastuussa tapahtuneesta. Syyllisyyden tunteita on syytä käsitellä aina, kun niitä tunnistetaan.
Häpeä
Seksuaaliväkivalta sisältää tyypillisesti tahallisia, häpäiseviä, nöyryyttäviä ja alistavia elementtejä. Väkivaltakokemukseen liittyvä häpeä voi vaikeuttaa siitä kertomista ja houkuttaa välttämään, jopa kieltämään tapahtuneen ja avun hakemisen. Se, että ei ole itse kyennyt estämään tapahtunutta, voi vahvistaa huonommuuden kokemusta ja häpeän tunnetta.
Asiakkaan kanssa on usein tarpeen käsitellä häpeän ja syyllisyyden tunteiden välistä eroa. Syyllisyys liittyy johonkin omia periaatteita vastoin olevaan tekoon tai käyt- täytymiseen, kun taas häpeän tunteen aikana ihminen kokee itsensä vialliseksi, riittämättömäksi ja kykenemättömäksi kokemuksensa kontrolloimiseen.
Asiakkaalle on hyvä kertoa, että häpeän tunteet ovat normaaleja ja odotettuja silloin, kun tulee loukatuksi ja teko aiheuttaa voimattomuuden ja avuttomuuden tunteita.
Häpeän käsittely on mahdollista vain turvallisessa ja luottamuksellisessa vuorovaikutuksessa. Asiakasta tulisi siedättää vähitellen ja hienovaraisesti häpeän kohtaamiseen, jolloin hänellä on mahdollisuus säilyttää arvokkuuden tunne. Asiakkaan kohtaaminen häntä kunnioittavalla tavalla rakentaa omalta osaltaan asiakkaan oman- arvontunteen palautumista.
Vääristyneet ja jumiutuneet uskomukset ja ajatukset
Seksuaaliväkivallan kokemus vaikuttaa tapaan ajatella, havainnoida ja tulkita itseä ja ympäröivää todellisuutta. Seksuaaliväkivallan trauma synnyttää tavallisesti kognitiivisia vääristymiä, jolloin maailmaa, muita ihmisiä, ihmissuhteita ja itseä aletaan katsoa traumakokemuksesta käsin. Asiakas ikään kuin pukee ylleen traumasilmälasit. Aiemmat neutraalit tai positiiviset kokemukset tulevat syrjäytetyiksi ja seksuaaliväkivalta alkaa värittää ajattelua, havaintoja ja tulkintoja. Nämä vääristymät usein automatisoituvat ja vakiintuvat aiheuttaen epämiellyttäviä tunteita, ja todellisuutta huonosti vastatessaan haittaavat arkielämän toimintakykyä ja ihmissuhteita. Tyypilliset traumauskomukset liittyvät toisten ihmisten epäluotettavuuteen ja pahantahtoisuuteen, maailman vaarallisuuteen ja arvaamattomuuteen sekä oman itsen arvottomuuteen ja kyvyttömyyteen toimia sekä selvitä maailmassa.
Työskentelyssä asiakkaan ajatusvääristymiä tunnistetaan ja asiakasta autetaan laajentamaan tarkkaavaisuuttaan ja huomiotaan myös traumatapahtuman ulkopuolelle. Tämä tapahtuu esimerkiksi tarkastelemalla realiteetteja, aiemmin sekä nykyisin elämässä vakautta, luottamusta ja turvaa edustavia asioita. Asiakasta autetaan kiinnittämään huomio sisäiseen puheeseen ja etsimään vaihtoehtoisia ajattelutapoja haastamalla ajatusten paikkansapitävyyttä. Moni seksuaaliväkivaltaa kokenut asiakas suhtautuu itseensä ankarasti ja negatiivisesti, jolloin myös itseä koskevan myönteisen sisäisen puheen löytäminen ja vahvistaminen on tarpeellista.
Pelot
Seksuaaliväkivaltakokemuksen aiheuttamat pelot ovat yleisiä ja arjen toimintakykyä hankaloittavia, sillä ne alkavat kapeuttaa ja rajoittaa elämää. Väkivalta vaurioittaa uhrin perusturvallisuutta, ja ajatukset tapahtuneesta lisäävät erilaisia pelon ja paniikin tunteita. Uhri voi joko ylireagoida pelkoon ja kokea pienetkin asiat uhkaksi, toisaalta hän voi jättää reagoimatta asioihin, joita on tarpeen varoa. Tavallisia pelkoja väkivaltakokemuksen jälkeen ovat yleiset pelot uudelleen uhriksi joutumisesta tai hallinnan menettämisestä sekä rajatummat pelot esimerkiksi tutustua ja luoda luottamusta uusiin ihmisiin tai liikkua kodin ulkopuolella.
Työntekijän on tärkeä kysyä ja puhua asiakkaan esille tuomista sekä konkreettisista että irrationaalisista peloista, sillä pelkojen kohtaaminen ajatusten ja mielikuvien tasolla usein lievittää niitä. Pelkoa herättäviin tilanteisiin voidaan vähitellen totuttautua mielikuvissa ja/tai tosielämässä, jolloin yhteys seksuaaliväkivallan kokemuksen ja pelkoa herättävän ärsykkeen välillä voi vähetä. Kaksoistietoisuus ja nykyhetkessä pysyt- täytyminen on tärkeää, jotta traumakokemus voidaan erottaa nykyhetkestä. Toipumisen edetessä pelot tavallisesti lievittyvät ja muuttuvat realistisemmiksi.
Dissosiaatio suojautumis- ja selviytymiskeinona
Traumaattiseen kokemukseen liittyy hermostollisen puolustusjärjestelmän toiminnan aktivoituminen. Äärimmäisissä sietokyvyn ylittävissä tilanteissa tai varhaisiin kiintymyssuhteisiin liittyvissä traumaattisissa kokemuksissa mieli voi suojautua psyykkiseltä kivulta katkaisemalla yhteyden kehoon. Seksuaaliväkivaltaa kokeneilla esiintyy usein dissosiatiivisia oireita, mutta lyhyen kriisijakson aikana ei välttämättä pystytä luotettavasti arvioimaan dissosiaation luonnetta tai syvyyttä. Vakavien dissosiaatiohäiriöiden hoito edellyttääkin asiakkaan ohjaamista kriisityötä intensiivisempään psykoterapeuttiseen hoitoon.
Kriisityössä dissosiaatio-oireista kärsivän kanssa tärkeimmät työtavat ovat asiakkaan turvallisuutta ja nykyhetkeä vahvistavat ja vakauttavat työtavat. Liian varhainen trauman kohtaaminen voi pahentaa oireita.
Seksuaaliväkivallan vaikutukset seksuaalisuuteen
Seksuaaliväkivalta ei ole seksiä, vaan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamista ja väkivaltaa. Nämä on tärkeä erottaa toisistaan. Seksuaaliväkivallan aiheuttama oireilu voi näkyä seksuaalisten kokemusten muutoksina, haluttomuutena tai muina seksuaalielämän vaikeuksina. Seksiin voi liittyä suorittamista, pakonomaisuutta sekä ahdistavia tunteita, ja trauman oireet voivat aktivoitua erityisesti ihmissuhteissa, joihin liittyy seksuaalisia tunteita tai tilanteita.
Traumakokemuksen aktivoituminen seksin aikana on tavallista. Asiakasta voidaan auttaa tunnistamaan tilanteita, jotka voivat aktivoida traumamuistoja. Tietynlainen kosketus, asennot ja silmien pitäminen suljettuina ovat tyypillisiä traumalaukaisijoita. Oloa voi tarvittaessa vakauttaa erilaisilla läsnäolo-, hengitys- ja rentoutusharjoituksilla. Jotta harjoitteet toimisivat hyvin seksin aikana, on niitä hyödyllistä harjoitella muissa arjen tilanteissa.
Seksuaalisuuden ja seksin puheeksi ottaminen jää usein työntekijän vastuulle. Tällä tavoin annetaan lupa sille, että seksi ja seksuaalisuus saavat olla merkityksellisiä asioita myös väkivaltakokemuksen jälkeen. Seksuaalisuudesta puhuttaessa on tärkeää muistuttaa asiakasta siitä, että hänellä on oikeus hyvään kehosuhteeseen sekä tyydyttävään ja nautinnolliseen seksielämään.
Käsiteltäessä seksuaalisuuteen ja seksiin liittyviä asioita huomioidaan asiakkaan mahdollinen parisuhdetilanne ja pyydetään kumppani mukaan työskentelyyn. Kumppania on hyvä informoida siitä, miten asiakkaan kokema seksuaaliväkivalta voi näyt- täytyä parisuhteeseen ja seksiin heijastuvina haasteina. On myös tärkeää painottaa, että väkivaltaa kokeneella voi olla korostunut tarve säädellä omaa seksielämäänsä, mikä voi näyttäytyä henkilökohtaisten rajojen voimakkaana puolustamisena.
Lähde: Heinjoki, H., Posio, N., Rantalainen, S. et al. 2023. Seksuaaliväkivaltaa kokeneen terapeuttinen kriisityö Raiskauskriisikeskus Tukinaisessa. Teoksessa Seksuaaliväkivaltatyön perusteet. Toim. Bildjuschkin, K. Helsinki: THL.
Välttely
Seksuaaliväkivaltaa kokenut yrittää tyypillisesti välttää eri tavoin kokemaansa. Kokemuksen ajatteleminen ja siitä puhuminen palauttavat mieleen tuskallisen tapahtuman kaikkine siihen liittyvine havaintoineen, reaktioineen ja tunteineen. Kiireisenä pysytteleminen, päihteiden käyttö, liiallinen tai jopa pakonomainen keskittyminen esimerkiksi liikuntaan, opiskeluun tai työhön ovat tyypillisiä välttelyn keinoja.
Välttely on tärkeä säätelykeino väkivaltakokemuksen todentumisessa. Välttely voi hidastaa traumakokemuksen käsittelyä ja realisoitumista, mutta on toisaalta myös mielen säätelykeino liiallisella voimalla aktivoituville tunteille. Traumaa työstettäessä onkin tärkeää löytää tasapaino välttelyn ja hallitun traumakokemuksen käsittelyn välille.
Tarkka tapahtumakuvaus ei ole tarpeellinen kriisityötä aloitettaessa. Asiakas valitsee itse mitä kertoo. Psykoedukaatio, turvallinen läsnäolo ja kuunteleminen rohkaisevat asiakasta lähestymään traumakokemusta pienin askelin. Asiakasta autetaan pysyttelemään läsnä nykyhetkessä, jolloin riski uudelleenkokemiseen vähenee. Traumalaukaisijoita tunnistamalla ja nykyhetkeen orientoitumalla asiakkaan on mahdollista huomata, että väkivaltatilanne on ohi eikä toistumassa. Riittävän tuen, tiedon ja hallitun koetulle altistamisen avulla välttely usein vähenee ja asiakas uskaltautuu käsittelemään kokemaansa seksuaaliväkivaltaa ja sen vaikutuksia omassa elämässään.
Tunkeutuvat muisti- ja mielikuvat
Tunkeutuvat muisti- ja mielikuvat ovat traumamuistoista nousevia, kokonaisvaltaisia, toden tuntuisia ja usein pelottavia psyykkisiä ja kehollisia kokemuksia, jotka saattavat sisältää ääniä, hajuja, makuaistimuksia, tunteita, ajatuksia sekä fyysisiä tuntemuksia, kuten kosketusta, puristusta ja kipuja. Traumamuistoja ei voi hallita tahdonalaisesti, vaan ne voivat nousta mieleen yllättävissäkin tilanteissa, niin päiväsaikaan hereillä ollessa kuin öisin painajaisina.
Seksuaaliväkivaltaa kokenutta on tärkeä opettaa erottamaan traumakokemuksesta kumpuava reaktio nykyhetkestä. Kaksoistietoisuus tarkoittaa kykyä pysyä läsnä tässä hetkessä samaan aikaan kun kokee, kertoo tai kuvailee jotakin aiemmin kokemaansa:
”Kun tunnistat mieleesi tulevan raiskauksesta nousevan toden tuntuisen muistikuvan, tunteen, hajun, maun tai äänen, katso samalla ympärillesi ja totea, että nyt olet turvassa eikä se tapahdu uudelleen.”
Vaikutukset vireystilaan
Seksuaaliväkivallan vaikutukset ilmenevät tyypillisesti kehollisina kokemuksina ja mielialan vaihteluina. Yli- ja alivireystilat saattavat vaihdella nopeasti tai ne voivat olla samanaikaisia.
Ylivireystilassa tunnereaktiot ja kehoaistimukset voimistuvat ja kognitiivinen ajattelu vaikeutuu. Rauhoittuminen on vaikeaa, samoin keskittyminen. Ylivireystilassa jatkuva varuillaanolo näkyy jännittyneisyytenä, ärtymyksenä ja vaikeutena nukahtaa ja pysyä unessa. Ylivireys voi näkyä myös epävarmuutena ja turvallisuuden tarpeen lisääntymisenä.
Alivireys on tila, jossa mieli voi tuntua tyhjältä ja hajamieliseltä, puhuminen ja ajattelu vaikealta. Keho voi tuntua tunnottomalta ja toimintakyky hidastuneelta. Ihminen saattaa kokea ulkopuolisuuden tunnetta niin itsestä, muista ihmisistä kuin myös ympäröivästä maailmasta. Alivireystilassa kehoaistimukset ovat tavallista vähäisempiä ja tunteet turtuvat.
Työntekijän on hyvä muistaa, että seksuaaliväkivaltaa kokenut joutuu usein yhä uudelleen yhteyteen traumakokemuksensa sekä siihen liittyvien kehon tuntemusten ja tunteiden kanssa. Asiakasta autetaan tunnistamaan vireystilojensa vaihteluja sekä säätelemään sitä optimaaliseen vireystilaan eli ajattelun ja havainnoinnin mahdollistavalle tasolle. Asiakasta voi ohjata seuraamaan omaa vireystilaansa ja sen muutoksia tekemällä muistiinpanoja tunnistamistaan vaihteluista.
Vireystilan säätelyyn on erilaisia keinoja riippuen siitä, tarvitaanko vireystilan laskemista tai kohottamista. Ylivireystilassa käytetään kehoa ja mieltä rauhoittavia harjoituksia, alivireydessä taas niitä aktivoivia. Erilaiset psykofyysiset kehotietoisuutta lisäävät menetelmät auttavat vahvistamaan asiakkaan tietoista läsnäoloa sekä autonomisen hermoston reaktioiden havainnointia.
Syyllisyys
Seksuaaliväkivaltaa kokenut kantaa usein vastuuta tapahtuneesta, mikä aiheuttaa lähes aina voimakkaita syyllisyyden ja häpeän tunteita sekä syvän kokemuksen omasta huonommuudesta. Tämä edellyttää auttajalta toistuvaa ja hitain askelin tapahtuvaa syyllisyyden tunteiden käsittelyä.
Lamaantuminen hermoston yhtenä automaattisena selviytymiskeinona traumatilanteessa voi herättää syyllisyyttä siitä, ettei pystynyt puolustautumaan kieltäytymällä tai poistumalla tilanteesta. Tieto hermoston toiminnan automaattisesta luonteesta tuo usein ymmärrystä ja voi helpottaa syyllisyyden tunteita.
Syyllisyyden tunteilla, kuten muillakin tunteilla, on oma tehtävänsä. Toipumista estävät haitalliset itsesyytökset ovat ymmärrettäviä, sillä ne voivat auttaa pitämään yllä hallinnan tunnetta. Tämä voi olla psyykkisesti siedettävämpää kuin kohdata trauman tapahtumahetkellä koettu voimakas avuttomuus. Syyllisyyttä voidaan lievittää käymällä yhdessä läpi väkivallan teko mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja tunnistamalla tapahtuneessa se hetki, jolloin valinta siirtyi vain tekijälle. On tarpeen korostaa, että tekijällä on ollut aina mahdollisuus valita! Työntekijän tulee painottaa, ettei uhri ole syyllinen, vaan tekijä on aina vastuussa tapahtuneesta. Syyllisyyden tunteita on syytä käsitellä aina, kun niitä tunnistetaan.
Häpeä
Seksuaaliväkivalta sisältää tyypillisesti tahallisia, häpäiseviä, nöyryyttäviä ja alistavia elementtejä. Väkivaltakokemukseen liittyvä häpeä voi vaikeuttaa siitä kertomista ja houkuttaa välttämään, jopa kieltämään tapahtuneen ja avun hakemisen. Se, että ei ole itse kyennyt estämään tapahtunutta, voi vahvistaa huonommuuden kokemusta ja häpeän tunnetta.
Asiakkaan kanssa on usein tarpeen käsitellä häpeän ja syyllisyyden tunteiden välistä eroa. Syyllisyys liittyy johonkin omia periaatteita vastoin olevaan tekoon tai käyt- täytymiseen, kun taas häpeän tunteen aikana ihminen kokee itsensä vialliseksi, riittämättömäksi ja kykenemättömäksi kokemuksensa kontrolloimiseen.
Asiakkaalle on hyvä kertoa, että häpeän tunteet ovat normaaleja ja odotettuja silloin, kun tulee loukatuksi ja teko aiheuttaa voimattomuuden ja avuttomuuden tunteita.
Häpeän käsittely on mahdollista vain turvallisessa ja luottamuksellisessa vuorovaikutuksessa. Asiakasta tulisi siedättää vähitellen ja hienovaraisesti häpeän kohtaamiseen, jolloin hänellä on mahdollisuus säilyttää arvokkuuden tunne. Asiakkaan kohtaaminen häntä kunnioittavalla tavalla rakentaa omalta osaltaan asiakkaan oman- arvontunteen palautumista.
Vääristyneet ja jumiutuneet uskomukset ja ajatukset
Seksuaaliväkivallan kokemus vaikuttaa tapaan ajatella, havainnoida ja tulkita itseä ja ympäröivää todellisuutta. Seksuaaliväkivallan trauma synnyttää tavallisesti kognitiivisia vääristymiä, jolloin maailmaa, muita ihmisiä, ihmissuhteita ja itseä aletaan katsoa traumakokemuksesta käsin. Asiakas ikään kuin pukee ylleen traumasilmälasit. Aiemmat neutraalit tai positiiviset kokemukset tulevat syrjäytetyiksi ja seksuaaliväkivalta alkaa värittää ajattelua, havaintoja ja tulkintoja. Nämä vääristymät usein automatisoituvat ja vakiintuvat aiheuttaen epämiellyttäviä tunteita, ja todellisuutta huonosti vastatessaan haittaavat arkielämän toimintakykyä ja ihmissuhteita. Tyypilliset traumauskomukset liittyvät toisten ihmisten epäluotettavuuteen ja pahantahtoisuuteen, maailman vaarallisuuteen ja arvaamattomuuteen sekä oman itsen arvottomuuteen ja kyvyttömyyteen toimia sekä selvitä maailmassa.
Työskentelyssä asiakkaan ajatusvääristymiä tunnistetaan ja asiakasta autetaan laajentamaan tarkkaavaisuuttaan ja huomiotaan myös traumatapahtuman ulkopuolelle. Tämä tapahtuu esimerkiksi tarkastelemalla realiteetteja, aiemmin sekä nykyisin elämässä vakautta, luottamusta ja turvaa edustavia asioita. Asiakasta autetaan kiinnittämään huomio sisäiseen puheeseen ja etsimään vaihtoehtoisia ajattelutapoja haastamalla ajatusten paikkansapitävyyttä. Moni seksuaaliväkivaltaa kokenut asiakas suhtautuu itseensä ankarasti ja negatiivisesti, jolloin myös itseä koskevan myönteisen sisäisen puheen löytäminen ja vahvistaminen on tarpeellista.
Pelot
Seksuaaliväkivaltakokemuksen aiheuttamat pelot ovat yleisiä ja arjen toimintakykyä hankaloittavia, sillä ne alkavat kapeuttaa ja rajoittaa elämää. Väkivalta vaurioittaa uhrin perusturvallisuutta, ja ajatukset tapahtuneesta lisäävät erilaisia pelon ja paniikin tunteita. Uhri voi joko ylireagoida pelkoon ja kokea pienetkin asiat uhkaksi, toisaalta hän voi jättää reagoimatta asioihin, joita on tarpeen varoa. Tavallisia pelkoja väkivaltakokemuksen jälkeen ovat yleiset pelot uudelleen uhriksi joutumisesta tai hallinnan menettämisestä sekä rajatummat pelot esimerkiksi tutustua ja luoda luottamusta uusiin ihmisiin tai liikkua kodin ulkopuolella.
Työntekijän on tärkeä kysyä ja puhua asiakkaan esille tuomista sekä konkreettisista että irrationaalisista peloista, sillä pelkojen kohtaaminen ajatusten ja mielikuvien tasolla usein lievittää niitä. Pelkoa herättäviin tilanteisiin voidaan vähitellen totuttautua mielikuvissa ja/tai tosielämässä, jolloin yhteys seksuaaliväkivallan kokemuksen ja pelkoa herättävän ärsykkeen välillä voi vähetä. Kaksoistietoisuus ja nykyhetkessä pysyt- täytyminen on tärkeää, jotta traumakokemus voidaan erottaa nykyhetkestä. Toipumisen edetessä pelot tavallisesti lievittyvät ja muuttuvat realistisemmiksi.
Dissosiaatio suojautumis- ja selviytymiskeinona
Traumaattiseen kokemukseen liittyy hermostollisen puolustusjärjestelmän toiminnan aktivoituminen. Äärimmäisissä sietokyvyn ylittävissä tilanteissa tai varhaisiin kiintymyssuhteisiin liittyvissä traumaattisissa kokemuksissa mieli voi suojautua psyykkiseltä kivulta katkaisemalla yhteyden kehoon. Seksuaaliväkivaltaa kokeneilla esiintyy usein dissosiatiivisia oireita, mutta lyhyen kriisijakson aikana ei välttämättä pystytä luotettavasti arvioimaan dissosiaation luonnetta tai syvyyttä. Vakavien dissosiaatiohäiriöiden hoito edellyttääkin asiakkaan ohjaamista kriisityötä intensiivisempään psykoterapeuttiseen hoitoon.
Kriisityössä dissosiaatio-oireista kärsivän kanssa tärkeimmät työtavat ovat asiakkaan turvallisuutta ja nykyhetkeä vahvistavat ja vakauttavat työtavat. Liian varhainen trauman kohtaaminen voi pahentaa oireita.
Seksuaaliväkivallan vaikutukset seksuaalisuuteen
Seksuaaliväkivalta ei ole seksiä, vaan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamista ja väkivaltaa. Nämä on tärkeä erottaa toisistaan. Seksuaaliväkivallan aiheuttama oireilu voi näkyä seksuaalisten kokemusten muutoksina, haluttomuutena tai muina seksuaalielämän vaikeuksina. Seksiin voi liittyä suorittamista, pakonomaisuutta sekä ahdistavia tunteita, ja trauman oireet voivat aktivoitua erityisesti ihmissuhteissa, joihin liittyy seksuaalisia tunteita tai tilanteita.
Traumakokemuksen aktivoituminen seksin aikana on tavallista. Asiakasta voidaan auttaa tunnistamaan tilanteita, jotka voivat aktivoida traumamuistoja. Tietynlainen kosketus, asennot ja silmien pitäminen suljettuina ovat tyypillisiä traumalaukaisijoita. Oloa voi tarvittaessa vakauttaa erilaisilla läsnäolo-, hengitys- ja rentoutusharjoituksilla. Jotta harjoitteet toimisivat hyvin seksin aikana, on niitä hyödyllistä harjoitella muissa arjen tilanteissa.
Seksuaalisuuden ja seksin puheeksi ottaminen jää usein työntekijän vastuulle. Tällä tavoin annetaan lupa sille, että seksi ja seksuaalisuus saavat olla merkityksellisiä asioita myös väkivaltakokemuksen jälkeen. Seksuaalisuudesta puhuttaessa on tärkeää muistuttaa asiakasta siitä, että hänellä on oikeus hyvään kehosuhteeseen sekä tyydyttävään ja nautinnolliseen seksielämään.
Käsiteltäessä seksuaalisuuteen ja seksiin liittyviä asioita huomioidaan asiakkaan mahdollinen parisuhdetilanne ja pyydetään kumppani mukaan työskentelyyn. Kumppania on hyvä informoida siitä, miten asiakkaan kokema seksuaaliväkivalta voi näyt- täytyä parisuhteeseen ja seksiin heijastuvina haasteina. On myös tärkeää painottaa, että väkivaltaa kokeneella voi olla korostunut tarve säädellä omaa seksielämäänsä, mikä voi näyttäytyä henkilökohtaisten rajojen voimakkaana puolustamisena.
Lähde: Heinjoki, H., Posio, N., Rantalainen, S. et al. 2023. Seksuaaliväkivaltaa kokeneen terapeuttinen kriisityö Raiskauskriisikeskus Tukinaisessa. Teoksessa Seksuaaliväkivaltatyön perusteet. Toim. Bildjuschkin, K. Helsinki: THL.