0800–97899 | Kriisipäivystys

Ma–to klo 9–15.

0800–97895 | Juristipäivystys

Ma–to klo 12–15.

Haavoittuvat uhrit pitää huomioida paremmin seksuaalirikosten uudistuksessa

Turun Sanomat
Lauantaina 25. heinäkuuta 2020

Raiskausten uhrien yhdenvertainen kohtelu ja syrjinnän kielto edellyttävät uhrien erityisaseman
parempaa huomioimista lainsäädäntöuudistuksessa. Jos ehdotus nyt esitetyssä muodossa menee läpi,
Suomessa ei suhtauduta lapsikauppaan vakavasti, eikä uhrin haavoittuvaa asemaa ja tekijän valtaasemaa ymmärretä rangaistuksen koventamisperusteina.


Seksuaalirikosten kokonaisuudistusta koskeva mietintö julkaistiin heinäkuun alussa. Työryhmän
ehdotuksessa raiskauspykälä perustuisi uhrin vapaaehtoisuuden arviointiin, mihin Ruotsissakin
päädyttiin pari vuotta sitten.


Hyvä niin. Suuri puute ehdotuksessa kuitenkin edelleen liittyy raiskauksen tunnusmerkistöön.
Työryhmän ehdotuksessa ei ole tarkemmin määritelty haavoittuvan uhrin erityistä tilannetta
(Ruotsissa ’särskilt utsatt situation’).


Ehdotuksessa pitäydytään, kuten tähänkin saakka raiskaustilanteessa esiintyvään fyysiseen
mahdottomuuteen ilmaista itseään.


Raiskauksen yhteydessä ei ole kuitenkaan määritelty haavoittuvan uhrin asemaa. Se on
ongelmallista.


Haavoittuvan uhrin asemaan liittyvien olosuhteiden huomioiminen on vakiintunut viimeisen
kymmenen vuoden aikana kansainvälisissä säännöksissä ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
ratkaisuissa.


Kysymys on rikoksen tekohetkellä suojattomista henkilöistä, joiden ikä, henkilökohtaiset
olosuhteet, henkinen tila tai tekijän painostus vaikuttavat heidän kykyynsä, haluunsa tai
mahdollisuuksiinsa toimia etunsa vaatimalla tavalla.


Myös Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa seuraava asiantuntijaryhmä (GREVIO) kiinnitti
huomiota näihin seikkoihin viimeisessä Suomea koskevassa raportissaan.


Erityisen haavoittuvia uhreja ovat lapset, vammaiset, laitoksessa olevat henkilöt, iäkkäät, sairaat,
mielenterveyskuntoutujat tai henkilöt, jotka muutoin ovat riippuvuussuhteessa tekijään.


Työni puolesta tiedän, että uhrin psyykkiset vauriot ovat aina vakavat, kun tekijänä on lapsen
vanhempi tai muu läheinen.


Haavoittuvat kohderyhmät ovat pitkälti samoja kuin nyt esitetyssä seksuaalisen hyväksikäytön
lainkohdassa, jossa moni asia koskee 16-17 -vuotiasta uhria.


Seksuaalisessa hyväksikäytössä kysymys on valta-asemasta suhteessa uhriin. Seksuaalisena
hyväksikäyttönä rangaistaisiin myös sukupuoliyhteys oman 16-17 -vuotiaan lapsen kanssa, jos lapsi
on suostunut vapaaehtoisesti sukupuoliyhteyteen.


Rangaistusasteikoksi on esitetty 4 kk – 4 vuotta vankeutta. Törkeää tekomuotoa raiskauspykälän
tavoin ei olisi.


Edellä ehdotettu seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva lainkohta olisi sekä raiskausta että nykyistä
lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä lievemmin rangaistava rikos.


Lainsäädännössä on vuosia lisäksi kummitellut rikosnimike ´Seksuaalipalvelujen ostaminen
nuorelta´. Nuorella tarkoitetaan 16-17 -vuotiasta henkilöä. Lainkohta on työryhmän mietinnössä
päätetty edelleen säilyttää sellaisenaan rangaistusasteikkonaan sakkoa tai 2 vuotta vankeutta.
Mietinnössä se on rikoslain 20 luvun toiseksi lievin rikos. Törkeää tekomuotoa ei olisi.
Keitä Suomessa ovat nämä 16-17 -vuotiaat katulapset, jotka ’tarjoavat aikuisille
seksuaalipalveluita’?


He ovat kaltoinkohdeltuja, vailla kiintymyssuhteita ja ehkä jo varhaisessa elämässään suuria
menetyksiä kokeneita päihteitä käyttäviä lapsia, jotka usein ovat karkumatkalla nuorisokodista.
Yhteistä heille on huolenpidon puute, syrjäytyminen ja erityinen haavoittuvuus.


Heitä väijyvät kauppakeskuksissa ja netissä aikuiset tarjoten seksiä vastaan taskurahaa, väliaikaista
majoitusta, alkoholia, huumeita, hotelliyöpymisen ja ehkä pienen seikkailun.


Toiminta on lähellä paritusta tai ihmiskauppaa. Suomi on sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa
ehkäisemään ja suojelemaan lapsia prostituutiolta.


Jos ehdotus nyt esitetyssä muodossa menee läpi, Suomessa ei suhtauduta lapsikauppaan
vakavasti, eikä uhrin haavoittuvaa asemaa ja tekijän valta-asemaa ymmärretä rangaistuksen
koventamisperusteina.


Uudistuksen yhtenä tavoitteena oli kuitenkin kiinnittää huomiota lapsiin kohdistuviin
seksuaalirikoksiin ja korostaa näiden rikosten moitittavuutta.


Raiskausten uhrien yhdenvertainen kohtelu ja syrjinnän kielto edellyttävät uhrien erityisaseman
parempaa huomioimista lainsäädäntöuudistuksessa. Rikosnimikkeitä ´seksuaalinen hyväksikäyttö´
ja ´seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta´ tulee pohtia uudelleen.


Rikosoikeudellista tuottamusvastuuta työryhmä ei ole pitänyt tarpeellisena. Ruotsin tavoin se olisi
tarpeen ottaa käyttöön myös Suomessa. Tekijän törkeä huolimattomuus olla ottamatta selvää
lapsen iästä tai aikuisen kohdalla suostumuksen olemassaolosta tulisi kriminalisoida. Lasten ja
haavoittuvassa asemassa olevien kohdalla vastuu on aikuisilla.


Riitta Silver
kehittämispäällikkö, OTL
varatuomari
Raiskauskriisikeskus Tukinainen
Tukinainen ry